Kiina on määrännyt tuontitulleja 128 yhdysvaltalaistuotteelle 3 miljardin dollarin arvosta.
Kiinan mukaan maa näin suojelee omia etujaan sekä tasapainoa Yhdysvaltojen tullien aiheuttamia menetyksiä vastaan.
Bloombergin mukaan tuontitullien tulemisesta voimaan kerrottiin sunnuntaina Kiinan talousministeriön verkkosivuilla julkaistussa tiedotteessa. Tullit kohdistuvat muun muassa sianlihaan, alumiiniromuun ja viineihin.
Kiina on aiemmin sanonut, ettei se halua kauppasotaa, muttei voi myöskään antaa oman taloutensa kärsiä. Kiina uhkasi viime kuussa asettavansa Yhdysvalloille tuontitulleja noin kolmen miljardin dollarin edestä, jos maat eivät pääse sopuun kauppakiistassa.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump puolestaan on puhunut kauppasodan hyödyllisyydestä sekä todennut, että Yhdysvaltojen on sellainen ”helppo” voittaa.
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on kutsunut Venäjän presidentin Vladimir Putinin ja Iranin presidentin Hasan Ruhanin Ankaraan neuvotteluihin.
Valtionpäämiesten on tarkoitus käsitellä huomisessa kokouksessaan Syyrian tilannetta sekä vahvistaa keskinäisiä taloussuhteita.
–Odotamme johtajien uudistavan sitoumuksensa, jossa he tukevat Syyrian itsemääräämisoikeutta, itsenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta. Kyse on äärimmäisen tärkeästä asiasta, presidentti Putinin avustaja Juri Ushakov sanoi.
Venäjän ja Turkin välit parantuneet
Länsimaiden kanssa ongelmiin ajautuneiden Venäjän ja Turkin keskinäiset suhteet ovat kohentuneet selvästi muutamassa vuodessa. Pitkäaikaiset kilpailijat ovat panneet erimielisyydet syrjään ja keskittyvät nyt rakentamaan vahvoja taloussuhteita.
Viime joulukuussa maat sopivat, että Venäjä myy Turkille pitkän matkan S-400-ohjuspuolustusjärjestelmän. Huomenna tiistaina Putin osallistuu Akkuyun kaupunkiin valmistuvan venäläisen ydinvoimalan juhlatilaisuuteen.
Sen lisäksi maat rakentavat parhaillaan putkea, jonka avulla Venäjä saa toimitettua kaasua suoraan Turkkiin.
Presidentti Putinin kerrotaan neuvottelevan Ankarassa virkaveljensä Hasan Ruhanin kanssa Iranin ydinohjelmasta.
Varsinkin Yhdysvallat on syyttänyt Irania kaksi vuotta sitten solmitun ydinsopimuksen rikkomisesta.
Iran sitoutui sopimuksessa olemaan rakentamatta ydinasetta vastineeksi sille, että kansainvälinen yhteisö luopuu sen vastaisista talouspakotteista.
Suomalaisen kulttuurin päivän kunniaksi Kemin kulttuurikeskuksessa vietetään perinneviikkoa. Kemin taidemuseon ja historiallinen museon Tuttu vai tuntematon? -näyttelyssä voit testata, kuinka monta suomalaista perinne-esinettä tunnistat.
Yle kysyi somettamisesta: osa haluaisi vähentää, muttei onnistu
Ylen Taloustutkimukselta tilaaman kyselytutkimuksen perusteella sosiaalisen median käytössä näkyy pientä laskua. Runsas viidesosa vastaajista arvioi vähentäneensä sosiaalisen median käyttöä viimeisimmän vuoden aikana. Osa vastaajista on puolestaan lisännyt käyttöä, mutta heidän osuutensa on pienempi. Kaikilta sosiaalisen median käytön vähentäminen ei kuitenkaan onnistu, vaikka tahtoa olisi.
Helsinkiläiset Teemu Otasalo ja Madeleine Nousiainen arvioivat käyttävänsä somea pari tuntia päivittäin.Markku Rantala / Yle
Täydellisen pökäleen metsästys
Pääsiäisenä moni sortuu mässäilyyn ja seurauksena voi olla pahakin ähky. Aina kakkaaminen ei suju, vaikka varsinaista vikaa ei elimistössä olisikaan. Ongelmia riittää sekä lapsilla että aikuisilla. Kokosimme vinkit, miten pääsiäisen ähkystä pääsee parhaiten eroon.
Yle
Kiinan avaruusasema sukelsi kohti Tyyntämerta
Kiinan avaruusasema Tiangong-1 on syöksynyt Maan ilmakehään eteläisen Tyynenmeren yllä aamuyöllä Suomen aikaa, Kiinan viranomaiset kertovat. Avaruusromuksi muuttunut Tiangong-1 eli suomeksi "Taivaallinen palatsi" pääosin paloi ilmakehään tullessaan.
Lumipyry saapuu Suomeen etelästä. Ylen meteorologin Toni Hellisen mukaan iltapäivällä sadealue on yltänyt maan keskiosaan. Lunta voi tulla paikoin yli 15 senttiä ja ajokeli voi olla jopa erittäin huono.
Sote-uudistus vaikuttaa toteutuessaan myös omaishoitajien asioihin.
Omaishoidon tuki siirtyisi sen osana kunnilta maakuntien hoidettavaksi vuodesta 2020 lähtien, huomauttaa sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Anne-Mari Raassina.
Omaishoidon tuki tarkoittaa rahallisen korvauksen lisäksi myös muita palveluita, jotka tukevat kotona hoitamista.
– Jatkossa maakunta myöntäisi sekä palkkion että palvelut, Raassina sanoo.
Raassinan mukaan omaishoidon tukikäytännöt yhtenäistyisivät, kun sote-uudistuksessa noin 200 kunnan ja kuntayhtymän sijaan omaishoidon tuen järjestämisestä vastaisi 18 maakuntaa.
Maakuntien välillä eroja olisi varmasti jatkossakin, joskin nekin saattavat hiukan kaventua.
Raassina arvioi, että muutos näkyy lähinnä siten, että omaishoidon tuen myöntökriteerit eli se, kuka pääsee omaishoidon tuen piiriin ja mihin hoitopalkkioluokkaan, yhtenäistyy maakuntatasolla.
Nykyisin kunnissa on erilaisia kriteereitä.
– Palvelut tuskin yhtenäistyvät, sillä omaishoidon tuen ideana on nimenomaan räätälöidä kullekin omaishoitoperheelle tarpeelliset tukipalvelut eivätkä kaikki varmastikaan edes halua samoja palveluja, hän sanoo.
Raassinan mukaan myös hoitopalkkioiden tasot yhtenäistyvät maakuntatasolla.
Omaishoidon tuki on harkinnanvarainen sosiaalipalvelu, jota kunnat nykyisin järjestävät siihen varaamiensa määrärahojen rajoissa.
Siihen kuuluvan hoitopalkkion vähimmäismäärä on määritelty laissa.
Tukea haettaisiin maakunnan liikelaitokselta
Joissakin maakunnissa omaishoidon tuen kriteerit on jo yhdenmukaistettu.
Omaishoitajaliiton vt. toiminnanjohtajan Merja Kaivolaisen mukaan käytäntöjen yhtenäistyminen on sinänsä hyvä asia ja liitto on sitä kannattanut.
Kaivolaisen mukaan se suunta, että omaishoitoperheet olisivat samassa asemassa, on totta kai toivottava.
Yhtenäistäminen ei Kaivolaisen mukaan ole kuitenkaan ongelmatonta.
– Kun kriteerejä yhdenmukaistetaan, käy herkästi niin, että se toteutetaan tiukimman vaihtoehdon mukaan. Yhdenmukaistaminen tarkoittaa tällöin melkeinpä väistämättä sitä, että osa putoaa tukien ulkopuolelle, toki osalla tilanne saattaa parantuakin, Kaivolainen sanoo.
Lähtökohtana tulisi Kaivolaisen mukaan ehdottomasti olla se, että kriteerien yhdenmukaistaminen ei heikennä yhdenkään omaishoitoperheen asemaa.
Jatkossa omaishoidon tukea haettaisiin maakunnan liikelaitokselta.
– Haaste on se, miten omaishoitoperheen palvelujen kokonaisuus pysyy hallussa. Omaishoidon tuki kun ei ole vain palkkio, vaan siihen kuuluu myös muita palveluja kuten kotisairaanhoitoa ja kuljetuspalveluja hoidettavalle läheiselle ja omaishoitajan jaksamista tukevia palveluja, Kaivolainen huomauttaa.
Omaishoitajaliitossa nähdään myös muita riskejä, vaikka käytännön toteutus ja muutoksen vaikutukset nähdään vasta myöhemmin.
– Ainakin sellainen riski tähän sisältyy, että päätöksenteon siirtyminen kauemmaksi, kunnasta maakunnan liikelaitokselle, voi heikentää omaishoitajien asemaa. Jatkossa neuvontaa saisi sote-keskuksista, mutta tuen hakeminen ja päätöksenteko tapahtuisi maakunnan liikelaitoksessa, kun tällä hetkellä yksi taho eli kunta, on vastannut tästä kaikesta. On vielä epäselvää, kuinka tämä ketju toimisi, Kaivolainen miettii.
Valtakunnallista yhtenäistämistä ei vireillä
Omaishoidon tuen vaihtelevat käytännöt nousivat esiin myös sosiaali- ja terveyspolitiikan professorin Juho Saaren johtaman työryhmän eriarvoisuusraportissa.
Työryhmä ehdottaa, että omaishoidon tukeen luotaisiin valtakunnalliset kriteerit nykyisten vaihtelevien käytäntöjen sijaan. Saaren työryhmä pitää nykyistä tilannetta eriarvoistavana.
STM:n Raassinan mukaan ainakaan tällä hallituskaudella ei ole vireillä käytäntöjen valtakunnallista yhtenäistämistä.
Jos näin tehtäisiin, Raassina uskoo, että yhtenäiset kriteerit liittyisivät lähinnä hoitopalkkioiden myöntökriteereihin, ei esimerkiksi palveluihin, joissa pitäisi huomioida yksilölliset tilanteet.
Omaishoitajaliiton Kaivolaisen mukaan kriteerien yhtenäistämisessä pitäisi aina muistaa lähteä omaishoitajaperheen edusta.
– Omaishoito on joka tapauksessa kunnan näkökulmasta edullisin hoitomuoto. Kriteerien tulisi olla sellaisia, että niissä tunnistetaan omaishoidon monimuotoisuus ja turvataan omaishoito.
STM:n Raassina sanoo ymmärtävänsä, että erilaiset kriteerit aiheuttavat eriarvoisuuden kokemusta.
– Mutta voi olla niinkin, että jos kriteerit ovat tiukat ja ne pitää täyttää tarkasti, ihmisten tarpeet eivät aina taivu kriteereihin ja voi tulla väliinputoamisia.
Yhdysvaltalainen käsikirjoittaja ja tuottaja Steven Bochco on kuollut. Bochco kuoli sunnuntaina 74-vuotiaana. Perheen edustaja kertoi Bochcon sairastaneen leukemiaa.
Muun muassa 10 Emmy-palkintoa urallaan voittanut Bochco kehitti lukuisia rakastettuja tv-sarjoja, esimerkiksi poliisisarjat NYPD Bluen ja Hill Street Bluesin, sekä lakimiesdraama L.A. Law'n.
Bochcon katsotaan tuoneen särmikästä realismia tv:n poliisisarjoihin. Hänen sarjoilleen tunnusomaista oli myös laaja henkilöhahmojen kaarti, jonka vaiheita saatiin seurata kotisohvilla pitkään.
"Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö ydinreaktioihin perustuva sähkön saanti toisi pitkiksi ajoiksi eteenpäin ratkaisun ennen pitkää ainutlaatuisen kaaoksen estämiseksi."
Näin totesi Helsingin sähkölaitoksen toimitusjohtaja Unto Rytkönen vuonna 1955.
Tuolloin Rytkönen tarkoitti "ainutlaatuisella kaaoksella" polttoaineiden eli öljyn, kivihiilen ja maakaasun loppumista.Näin toimitusjohtaja vastasi kirjeessään Helsingin kaupunginhallitukselle, joka oli tiedustellut mahdollisuutta rakentaa ydinvoimala tuottamaan pääkaupungille sähköä.
Viime syksynä, yli 60 vuotta myöhemmin, valtuustoaloite vaati selvittämään, sopisiko ydinenergia Helsingin lämmittämiseen. Vastaavia aloitteita on tehty sittemmin ainakin Espoossa, Kirkkonummella ja Nurmijärvellä.
Nyt ydinenergialla pyritään hillitsemään ja ehkäisemään ilmastonmuutoksen aiheuttamaa kaaosta.
Vuosikymmenten aikana ydinreaktoreita on kaavailtu ympäri pääkaupunkiseutua niin sähkön kuin kaukolämmönkin lähteeksi. Sijoituspaikkoina on väläytelty muun muassa Suvilahtea, Vuosaarta ja Sotunkia. Helsinki on jopa ostanut Sipoolta palan saarta ydinvoimalaa varten.
Mutta ydinvoimalaa ei ole Loviisaa lähemmäksi noussut.
Kokevatko uudet kaavailut saman kohtalon?
1950-luvulla oli liian kiire odottaa ydinvoimalaa
Vuoden 1955 kirjeessä toimitusjohtaja Rytkönen uskoi ydinvoiman tulevaisuuteen. Hänen pääviestinsä Helsingin kaupunginhallitukselle oli silti kielteinen.
"Tässä vaiheessa vielä ei atomivoimalaitoksen aikaansaaminen kaupunkiimme ole kuitenkaan mahdollista." Helsingin sähkölaitoksen toimitusjohtaja Unto Rytkönen vuonna 1955
Kyse oli siitä, että ydintekniikan kehitys ei ollut riittävän pitkällä kaupungin pikaiseen sähköntarpeeseen nähden. Maapallolla oli tuolloin toiminnassa ainoastaan yksi pieni ydinvoimalaitos Moskovan läheisyydessä. Rytkösen mukaan uuden voimalaitoksen rakennustyöt olisi saatava käyntiin jo seuraavana vuonna.
Niinpä Suvilahden alueelle rakennettiin kivihiiltä polttava Hanasaaren A-voimala ja ydinvoima-ajatukset jäivät hautumaan. Kivihiililaitoksen ensimmäinen vaihe valmistui vuonna 1960 ja se tuotti sähköä yli kymmenen kertaa enemmän kuin Moskovan pieni ydinvoimala. Laitos tuotti myös kaukolämpöä.
Kivihiiltä polttanut Hanasaari A voimalaitos vuonna 1966.Constantin Grünberg, Helsingin kaupunginmuseo
Kivihiililaitosta rakennettaessa pyrittiin kuitenkin ottamaan huomioon se, että sitä voitaisiin laajennuksen jälkeen käyttää myös ydinvoimalana.
Suvilahden alueelle suunniteltiinkin ydinvoimalaa vielä 1960-luvun alussa. Ydinvoimalan kaavailut haudattiin pian, koska ydinvoimalan rakentamista niin lähelle keskustaa ei enää pidetty turvallisena.
Petteri Juuti / Yle
Riittäkö ydinlämmölle tarvetta tarpeeksi usein?
1950-luvun ja nykypäivän suurin ero on siinä, että silloin tarvittiin ensisijaisesti sähköä, nyt lämpöä. Se ei ainakaan paranna ydinreaktoreiden mahdollisuuksia.
Pieniin reaktoreihin pätee sama nyrkkisääntö kuin suuriinkin: rakentaminen on kallista, mutta käyttö halpaa. Siksi reaktoria pitäisi käyttää mahdollisimman paljon.
Hankaluus piilee siinä, että kaukolämmön tarve vaihtelee rajusti vuodenajan mukaan.
Paukkupakkasilla Helsinki kuluttaa lämpöä 3 400 megawatin teholla. Siitä valtaosa tehdään nyt ilmastoa lämmittäen, eli polttamalla kivihiiltä, maakaasua ja öljyä.
Jos kaupunki pitäisi lämmittää 160 megawatin pienreaktoreilla, niitä tarvittaisiin jopa parikymmentä.
Mutta kesällä Helsingin lämmönkulutus on vain parisataa megawattia. Siitäkin puolet tuotetaan jo nyt Sörnäisissä sijaitsevassa Katri Valan lämpöpumppulaitoksessa. Se ei polta mitään, vaan kerää lämpöä jätevedenpuhdistamolta ja kaukojäähdytyksessä lämpenevästä vedestä.
Helsinki tarvitsisi siis talvipäivien varalle parikymmentä pienreaktoria, mutta kesällä töitä riittäisi hädin tuskin edes yhdelle.
VTT:n selvityksen mukaan (HS) Espoon kaltaisen kaupungin lämpöverkkoon sopisi hyvin yksi 160 megawatin pienreaktori.
Kanadalaisen Terrestrial Energyn suunnittelema ydinvoimalaitos näyttäisi ulkoapäin teollisuuslaitokselta. Sulasuolareaktorit ovat yläkuvassa näkyviä kuparinsävyisiä lieriöitä.Terrestrial Energy (CC-BY-SA)
Nytkin on kiire
1950-lukua ja nykypäivää yhdistää se, että ratkaisuja tarvitaan pian.
Kysymys kuuluu, onko pääkaupunkiseudulla enää tarvetta ydinlämmölle, kun tekniikka on viimein valmista.
Helsingin oma tavoite on olla hiilineutraali vuonna 2035 eli 17 vuoden kuluttua. Pienreaktorit saattaisivat ehtiä auttamaan tavoitteen toteutumista, arvioi VTT:n vanhempi tutkija Ville Lähde Ylelle viime syyskuussa.
Espoo ja Vantaa ovat luvanneet olla hiilineutraaleja jo vuoteen 2030 mennessä.
Mitä ahkerammin energiayhtiöt tekevät puhtaampia laitoksia ja kaupunkilaiset energiaremontteja, sitä pienemmäksi jää tulevaisuuden tarve kaukolämpöä tuottavalle ydinreaktorille.
Ensi kesänä Esplanadin alle valmistuu 22 megawatin lämpöpumppulaitos, joka kerää lämpönsä kaukojäähdytyksellä viilenevistä rakennuksista.
Espoon Otaniemessä etsitään kuumuutta maan uumenista ja jos kokeilu onnistuu, yhdestä reikäparista saadaan 40 megawatin edestä kuumaa vettä ympäri vuoden. Kokeilua seurataan mielenkiinnolla myös Helsingissä.
Energiapalveluyhtiö LeaseGreen kertoi alkuvuonna tekevänsä taloyhtiöille energiaremontin suunnitelman ja säästöarvion veloituksetta. Jos taloyhtiö päättää toteuttaa remontin, se saa rahoituksen finanssiryhmä OP:ltä.
Sen sijaan lämpövarastot ovat ydinreaktorille pikemmin mahdollisuus kuin uhka. Ydinreaktorin kumppaniksi sopisi erinomaisesti varasto, joka säilyttäisi kesällä tuotettua kuumuutta pakkaspäiville asti. Nyt suunnitteilla olevat varastot eivät siihen pysty.
Kruunuvuorenrantaan suunnitellaan lämpimän veden varastoa, joka kerää merivedestä ja taloista lämpöä kesällä. Sen energiaa siirretään lämpöpumpuilla alueen taloihin hiljalleen läpi talven. Varasto vähentää muun kaukolämmön tarvetta alueella kolmanneksella.
Puun poltto on suurin korvaaja ja kysymysmerkki
Edellä mainitut teknologiat ovat edistyksellisiä ja vähäpäästöisiä, mutta kooltaan pieniä. Nykysuunnitelmilla suurin vastuu fossiilisten polttoaineiden korvaamisesta näyttäisi kaatuvan puunpolton harteille – etenkin talvella.
Puunpolton kestävyys on kohtalon kysymys myös pienreaktoreille
Juuri nyt isoimmat satsaukset perustuvat puun polttoon, mutta valittu tie ei välttämättä vie pitkälle. Etenkin jos muutkin maat innostuvat puun poltosta, on kyseenalaista, riittääkö kestävästi tuotettua puuta kaikkien kattiloihin.
Mitä tiukemmalle biopolttoaineiden kestävyysvaatimuksia kiristetään, sitä kipeämmin energiayhtiöt tarvitsevat muita vaihtoehtoja – esimerkiksi kaukolämpöä tuottavia pieniä ydinreaktoreita.
Juttusarjan seuraavassa osassa käsitellään ydinvoiman vastustuksen nousua ja suunnitelmia rakentaa pääkaupunkiseudun yhteinen suuri ydinvoimala, josta olisi saatu myös kaukolämpöä.
Tämän artikkelin keskeisenä lähteenä on käytetty Oiva Turpeisen kirjaa Energiaa pääkaupungille: sähkölaitostoimintaa Helsingissä 1884–1984 (Helsingin kaupungin energialaitos, 1984).
Tallinnan vanhimmassa edelleen toiminnassa olevassa elokuvateatterissa Kino Sõpruksessa näytetään festivaalin ajan arki-iltaisin dokumentteja. Ohjelman avaa ilmastonmuutosta käsittelevä dokumentti An Inconvenient Sequel, joka on jatkoa vuonna 2006 ilmestyneelle dokumentille An Inconvenient Truth (Epämiellyttävä totuus). Jatko-osassa Nobel-palkittu poliitikko ja ympäristöktivisti Al Gore kysyy, onko ilmaston kannalta mikään muuttunut 12 vuodessa.
Kino Sõprus (Vana-Posti 8) maanantaina 2.4. klo 21. Liput 5,50 e.
Tiistai: Galleriakierrokselle
Tallinna Teisipäev (Tallinnnan Tiistai) -tapahtumassa pääsee kurkistamaan pintaa syvemmälle viiteen tallinnalaiseen taidegalleriaan. Galleristit ja taiteilijat kierrättävät yleisöä näyttelyissä ja kertovat esillä olevista teoksista. Osassa gallerioista on myös elävää musiikkia ja kaikki viisi galleriaa ovat poikkeuksellisesti auki kello kymmeneen saakka illalla.
Festivaalilla pääsee tutustumaan kaupungin gallerioihin.Tallinn Music Week
Galerii Positiiv (Roo 21 a), Okapi Galerii (Niguliste 2), EKA Galerii (Vabaduse väljak 6), Temnikova & Kasela -galerii (Lastenkodu 1) ja Vaal Galerii (Tartu maantee 80d) tiistaina 3.4. klo 17 – 22. Vapaa pääsy.
Keskiviikko: Taco-illalliselle tallinnalaiskotiin
Tallinn Music Week on kaiken muun lisäksi myös ruokafestivaali. Monessa ravintolassa voi viikon ajan tilata annoksia erityiseltä festivaaliruokalistalta, mutta seikkailunhaluisempi saattaa löytää itsensä vaikkapa meksikolaisten ystävysten kotoa syömästä tacoja. Arina, Carlos, Erik ja Leonardo pitävät pop up -ravintolaa kotonaan Kalamajan kaupunginosassa. Sisään pääsee soittamalla numeroon +372 504 3740.
Kungla 22 keskiviikkona 6.4. kello 19:30 – 21:30. Illallisen hinta 15 e.
Torstai: Jazz-klubille
Vapaudenaukion laidalla sijaitseva Philly Joe on tämän hetken elävin jazzklubi Tallinnassa. Torstai-illan aikana lavalle nousee useita yhtyeitä, joista illan viimeisenä esiintyvää kymmenhenkistä Trump Conceptionia pidetään yhtenä Baltian lupaavimmista uusista jazzkokoonpanoista. Yhtye taiteilee jossakin jazzin, maailmanmusiikin ja funkin välimaastossa.
Trump Conception on kymmenhenkinen jazz-yhtye.Tallinn Music Week
Philly Joe (Vabaduse väljak 10) torstaina 5.4. klo 21– 1:30. Liput 13,50 e.
Perjantai: Säkkipillibileisiin
Viron tämän hetken suosituimmat artistit eivät ole räppäreitä tai rokkareita – vaan kansanmuusikoita. Mistä Viron folkmusiikkibuumi johtuu? Siitä voi koettaa ottaa selvää perjantaina, kun Vaba Lava -teatterikeskuksessa esiintyy maan ykkösfolkyhtye Trad. Attack!, jonka keikoilla yleisö pogoaa säkkipillin tahdissa. Illan aikana lavalle nousee myös Curly Strings -bändi, jonka parin vuoden takaisen Kauges Külas -kesähitin jokainen virolainen osaa laulaa vaikka unissaan.
Trad. Attack! on Viron suosituimpia yhtyeitä.Tallinn Music Week
Vaba Lava (Telliskivi 60a, C1) perjantaina 6.4. klo 19:30 – 1. Liput 18,50 e.
Lauantai: Metallikeikalle
Jos kaipaat synkkyyttä, suuntaa lauantai-iltana vanhan kaupungin ytimeen. Von Krahl -teatterikompleksissa esiintyy neljätoista metalli-, hardcore-, shoegaze- ja punk-bändiä seitsemästä eri maasta. Lavalla nähdään muun muassa ”brutaalia death metallia” soittava virolainen Neoandertals, joka kertoo inspiroituvansa neandertalinihmisten pimeästä puolesta.
Rain Pohlak ja Sandra Vungi muodostavat Neoandertals-yhtyeen.Tallinn Music Week
Von Krahl -teatteri (Rataskaevu 10) lauantaina 7.4. klo 18 – 2. Liput 15,50 e.
Sunnuntai: Design-ostoksille
Entinen voimalaitos lähellä satamaa muuttuu sunnuntaina isoksi designtoriksi, jossa on myynnissä yli sadan tämän hetken kiinnostavimman virolaisen, latvialaisen ja liettualaisen suunnittelijan suunnittelemia vaatteita, koruja, asusteita, keramiikkaa, mattoja, huonekaluja ja paljon muuta.
Kulttuurikatel (Põhja pst. 27a) sunnuntana 8.4. kello 11 – 19. Sisäänpääsy 1 e.
Eteläafrikkalainen, rotusortoa vastustanut poliitikko Winnie Madikizela-Mandela on kuollut.
81-vuotias Mandela kuoli johannesburgilaisessa sairaalassa pitkäaikaiseen sairauteen.
Valkoisen väestönosan ylivaltaa vastustanut Winnie Mandela joutui poliittisen aktivisminsa takia vuosiksi kotiarestiin.
Mandelan maine kärsi kovan kolauksen vuonna 1991, kun hänet tuomittiin osallistumisesta sieppaukseen ja pahoinpitelyyn.
2000-luvun alussa hän sai ehdonalaisen tuomion petoksesta. Etelä-Afrikassa Mandelaa kuitenkin arvostetaan hänen panoksestaan valkoisen vähemmistön vastaisessa taistelussa.
Maailmalla Winnie Mandela muistetaan parhaiten ihmisoikeustaistelija Nelson Mandelan puolisona. Mandelat erosivat vuonna 1996 38 avioliittovuoden jälkeen.
On kuuma kesäkuinen päivä kuusi vuotta sitten. Maria istuu puutarhatuolissa, kissa kehrää ja pyörii jaloissa.
Aurinko paistaa kirkkaana. Sen säteet tuntuvat iholla kuin pistelevinä nuppineuloina, Maria on juuri ymmärtänyt, että hänen 12-vuotiaan poikansa koko kesä kuluisi sairaalan suljetulla osastolla.
Etukäteen oli tutun hoitotahon kanssa sovittu, että jos pojan tilanne kotona kriisiytyy, Antti pääsee kahden viikon kriisijaksolle yliopistosairaalan lasten ja nuorten psykiatriselle osastolle.
Kesäloman alkaessa kaikki kouluun ja terapiassa käynteihin liittyneet rutiinit päättyivät samanaikaisesti.
AOP
– Poika ei enää hallinnut arkeaan, ei ajatuksiaan eikä impulsiivisuuttaan ja Antti lähti ensimmäiselle osastojaksolleen. Ilmassa oli samaan aikaan sekä toivoa että pelkoa, Maria muistaa.
Sairaalassa asiat eivät sujuneet äidin toiveiden mukaan.
Sairaalan toimintaa oli supistettu kesän ajaksi ja lastenosastot pantu kiinni. Antti siirrettiin äidin vastustuksesta huolimatta nuorten aikuisten psykiatriselle suljetulle osastolle, jossa osastokavereina oli päihteiden väärinkäyttäjiä ja itsemurhaa yrittäneitä.
– Antti pelkäsi valtavasti, silti hän ei saanut olla minuun edes puhelimitse yhteydessä, soittoajat osastolla oli ennalta määrätty.
– Tapaamiset pojan kanssa järjestettiin osaston pienessä kopissa, poikani huoneessa en saanut käydä. Tuntui kuin olisin ollut tapaamassa lasta eristyssellissä. Ainut mukava asia, mitä kopissa saattoi yhdessä tehdä, oli kortinpeluu, Maria muistelee.
Kaksi viikkoa osastolla ei toiveista huolimatta vienyt Antin tilannetta parempaan suuntaan, eikä poika sitten kotiin päässytkään.
Pelkokohtaukset ja mielikuvituskaverit kuuluivat pojan elämään
Maria huomasi 2000-luvun taitteessa syntyneen poikansa olevan jollakin tapaa erityinen maailmaan tulostaan lähtien. Univaikeuksien ja koliikin lisäksi vauva oli hyvin aistiyliherkkä.
– Aivan pienestä saakka Antti eli öitään pelkokohtausten vallassa ja ripustautui voimakkaasti minuun, Maria kertoo.
Päiväkotiajan poika oli elänyt lähinnä mielikuvituskaverit seuranaan.
– Impulsiivisesta käytöksestä kertovien päiväkodin lausuntojen perusteella Antti otettiin yliopistollisen keskussairaalan lastenpsykiatrian asiakkaaksi jo 6-vuotiaana. Tietyllä tapaa se oli helpotus, Maria huokaa.
Koulun alkaessa oli siis tiedossa, että poika tulee koulunkäynnistä suoriutuakseen tarvitsemaan vahvaa tukea.
Antti sijoitettiin erityisluokkaan, hänelle tehtiin henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma sekä täysin yksilöllistetty oppimäärä. Tukitoimista huolimatta Antin vaikeudet jatkuivat.
– Opettajien mielestä Antti oli erittäin haastava ja teki omituisia tempauksia. Lapsi ei selvästikään ollut kiinni häntä ympäröivässä maailmassa, ajassa tai paikassa, Maria kuvailee.
Kun ensimmäistä luokkaa oli jatkunut tovi, Antti sai diagnoosin aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä eli ADHD:sta. Äiti uskoi diagnoosin myötä asioiden muuttuvan paremmalle tolalle, mutta toisin kävi.
– Minkäänlaista terapiaa ei pojalle tarjottu. Oletin terapian olevan diagnoosin saaneelle itsestäänselvyys, koska selkeä tarvehan sille olisi ollut. Vietyäni itse asiaa eteenpäin Antti pääsi lopulta valituksen jälkeen ryhmä- ja toimintaterapiaan.
Toisella luokalla Antille kokeiltiin melko yleisesti ADHD:n hoidossa käytettävää metyylifenidaatti-pohjaista lääkitystä impulssiherkkyyttä tasaamaan.
– Pojalla alkoi kuitenkin pian esiintyä rajuja tic-oireita eli tahdosta riippumatonta lihasten nykimistä. Lopulta metyylifenidaattien käyttö kiellettiin Antilta kokonaan Kelan lääkärin toimesta. Tic-oireet eivät kuitenkaan koskaan hävinneet, mutta nykyisin niitä tulee lähinnä tilanteissa, missä Anttia jännittää tai pelottaa. Myös ilo voi laukausta tic-kohtauksen, Maria kuvailee.
”Osa vanhemmista uupuu ja sairastuu itsekin”
AOP
Näistä ajoista alkoi Oulun kupeessa asuvan Marian jo yli kymmenen vuotta kestänyt taistelu, milloin terapiasta, milloin oikeista diagnooseista, milloin tuesta kotiin tai kouluun tai oikeudesta avustajaan.
Päätöksiä, lausumia ja valituksia sisältävä mappipino kirjahyllyssä kasvaa edelleen. Tapaukset ovat niin moninaisia, ettei Maria enää jaksa edes muistaa kaikkia yksityiskohtia.
Hän katsoo ulos olohuoneensa ikkunasta näkyvää lumista maisemaa, se on tällä kertaa sumuisen harmaa, samanlaiselta on tuntunut omassa mielessä pitkään.
– Taistelu Antin oikeuksien puolesta on vienyt minulta kaiken: työn, uran, parisuhteen ja oman terveyden, aivan kaiken. Maria tietää, että kaikki vanhemmat eivät jaksa ja osa on hukassa paperisodan keskellä.
– Osa yksinkertaisesti antaa periksi ja lapsi saatetaan ottaa huostaan. Jotkut alkoholisoituvat ja osalle tulee itselleen mielenterveysongelmia.
– Ilman sukulaisten apua ja vertaistukea minutkin olisi varmaan löydetty Tuiran silloilta hyppäämästä. Viime vuosina olen päässyt irtaantumaan kodista enemmän, tosin silloinkin olen aina puhelimen päässä valmiina antamaan etäohjausta, Maria sanoo
Maria yrittää auttaa muita samassa tilanteessa olevia ja osallistuu itse aktiivisesti somen vertaistukiryhmiin ja neuvoo kokemustensa perusteella muita anomus- ja valitusasioiden viidakossa.
– Ongelman ydin kunnissa on se, että viranomaiset eivät ole riittävän kiinnostuneita selvittämään apumahdollisuuksia tai sitten pelätään, että erityislapset vievät kunnan rahat. Olen törmännyt useasti siihenkin, että kunnissa ei tunneta sosiaalihuollon lakia.
– Kunnat eivät esimerkiksi ota lapsia, joilla on neuropsykiatrisia toimintarajoitteita erityishuollon piiriin ja rikkovat näin lakia. Lakia rikotaan myös omaishoidontuki- ja vammaispalveluasioissa, Maria tömäyttää.
"Lapseni ei ollut pakkohoidossa, mutten saanut häntä kotiinkaan"
AOP
Palataan vielä kuuden vuoden takaiseen kesään. Kaksi osastoviikkoa venyi kuuteen ja näistä neljällä Antti ei Marian mukaan saanut ulkoilla lainkaan.
– Miten siinä nautit? Lääkärit pitivät itsepintaisesti kiinni siitä, että lapseni paikka on kesäsupistusten ajan nuorten aikuisten osastolla. Peruste oli se, että ainoastaan tällä osastolla häntä on mahdollista tarkkailla ja lääkitä vuorokauden ympäri.
– Antti ei siis ollut lähetteellä pakkohoidossa, mutta en saanut häntä kotiinkaan. Minulle sanottiin, että tilanne pakottaa tähän ratkaisuun. Mielestäni hoitotahdon toteutuminen oli tilasteesta kaukana.
Marian mielestä lapsi koki osastolla asioita, jotka traumatisoivat pojan pitkäksi aikaa, eivätkä edistäneet toipumista.
– Hän näki muun muassa vierotusoireista kärsiviä narkomaaneja, kiinnipitotilanteita, lepositeitä, huutoa ja raivoa.
– Poikani saamista lääkkeistä kerrottiin, jos muistettiin. Lääkevalinnat oli tehty poikaa jututtamalla. Oma näkemykseni on se, että lapsellani ei edelleenkään, nyt jo täysi-ikäisenä, ole kykyä kantaa vastuuta lääkityksestään, Maria sanoo.
Kesän kuluessa hoitotaho päätyi siihen, että Antti olisi syytä toimittaa kehitysvammatutkimuksiin kehitysvammaisosastolle.
– Kehitysvammatutkimuksen aikana sain vierailla yhden tunnin viikossa lapseni luona. Lopulta kehitysvammaosastolla todettiin, ettei kehitysvammasta kuitenkaan ole kyse. Se oli sellainen kesä. Päädyin lopulta tekemään laajan muistutuksen koko kesän toiminnasta yliopistosairaalalle, Maria puuskahtaa.
Kouluun paluu ei rankan kesän jälkeen onnistunut
AOP
Seuraukset kesän hoito- ja tutkimusjaksosta olivat Marian mukaan karut.
– Antti pelkäsi kaikkea, eikä kyennyt syksyllä palaamaan kouluun. Ajauduin tilanteeseen, jossa oli pistettävä puntariin oma ja lapsen elämä. Kotikuntamme ei suostunut ostamaan hänelle sairaalakoulupaikkaa, joten ainoa vaihtoehto oli jättää oma työni ja pitää lapsi kotiopetuksessa.
Toimiessaan puolitoista vuotta kotiopettajana Maria perheineen pärjäsi taloudellisesti jollakin tapaa niukasti elämällä.
– Sain tehtyä kotoa käsin usein töitä tunnin pari päivässä ja lisäksi sain omaishoidontukea . Myöhemmin tosin selvisi, että minulle olisi kuulunut korotettu tai laitoshoidon jälkeinen suurempi omaishoidontuki. Hain näitä lääkäreiden lausunnoilla, mutta ne evättiin.
– Omaishoidon sijaista en saanut, ennen kuin löysin sen itse, en ole myöskään saanut korvauksia pitämättömistä vapaista. Lapselleni ei löytynyt tilapäishoitoa vammaispalvelusta, ei tukiperhettä eikä perhetyöpalvelua.
Samoihin aikoihin, Antin ollessa teini-iässä, moni muukin asia alkoi Marian mukaan mennä todella mönkään.
– Lapseltani evättiin vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen avustaja sillä perusteella, ettei poika voinut toimia työnantajana nuoren ikänsä vuoksi. Myöhemmin selvisi, että päätös oli laiton. Kunnan olisi pitänyt tarjota apua muulla tavalla, esimerkiksi perhetyönä tai tilapäishoitona.
Maria yritti viedä perheensä asiaa eteenpäin myös lastensuojelun kautta.
– Kuntamme sosiaalitoimen johto kuitenkin totesi minulle, että edes lastensuojelu ei tunnista tämän kaltaisia erityislapsia, vaan minun pitää palkata itse lastenhoitaja, jos tarvitsen apua.
– Soittelin apua ministeriötä myöten. Vasta tehtyäni kantelun lastensuojelun toiminnasta eduskunnan oikeusasiamiehelle, meidät huolittiin lastensuojelun asiakkaiksi.
– Kanteluprosessi kesti puolisen vuotta ja sen seurauksena kunta sai nuhteet toiminnastaan. Lopputulos tästä kaikesta ei tosin ollut kummoinen, tunnin tai kaksi kestävä tukihenkilökäynti joka toinen viikko ja tukihenkilökin oli itse löydettävä, Maria naurahtaa.
Joskus nauru vaihtuu itkuksi ja itku nauruksi
Marian määrätietoisuus ja jatkuva päätösten kyseenalaistaminen on kuitenkin useimmiten lopulta palkittu.
– Olen tapellut pojalleni viimeisten vuosien aikana muun muassa psykoterapiaa, kuljetuspalvelua, kouluavustajaa, erityishuolto-ohjelmaa ja työtoimintaa. Aikaa tähän kaikkeen on mennyt vuosia.
– Olen itkenyt, hakannut päätä seinään ja valvonut satoja öitä, mutta päättänyt, että minun lastani ei kohdella väärin.
– Olen taistellut, koska laki on laki. Olen karvaasti kokenut, että yhteiskunnan järjestelmä ja kuntien taloudellinen tilanne potkii päähän heikompiosaisia, vammaisia ja erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia.
Monimutkaisilta vaikuttavista valitusprosesseista Maria kertoo selvinneensä lakimiesten, aluehallintoviraston ja sosiaaliasiamiesten avulla.
– Olen opetellut lakia, vaatinut lausuntoja ja laatinut kanteluja ja muistutuksia. Olen istunut lakimiesten ja eri toimialojen johtajien kanssa palavereissa naamatusten antamatta piiruakaan periksi.
Marian mielestä on kuitenkin ymmärrettävää, että harva uskaltaa, jaksaa tai osaa ryhtyä vaatimaan oikeudenmukaista ja tasa-arvoista kohtelua.
– Kannustan silti pitämään huolta lapsen oikeuksista ja ottamaan tarvittaessa lakimiehen avuksi. Monikaan ei tunnu tietävän oikeudesta maksuttomaan oikeusapuun, jos avusta hyötyjänä on ainoastaan lapsi, Maria pohtii.
Moniammatillinen tuki on auttanut arjessa selviytymisessä
Henrietta Hassinen / Yle
Pikkuhiljaa kevätaurinko alkaa puskea sumuverhon takaa ja moni asia tuntuu myös valoisammalta.
Vastikään täysikäistynyt Antti on saanut moniammatillista tukea sekä terapiaa nyt vuosien ajan.
Erityisesti moniammatillinen tuki on äidin mukaan auttanut rutkasti poikaa selviytymään niin koulussa, kodissa kuin vapaa-ajallakin.
– Muut diagnoosit, paitsi käytöshäiriö ja aistien ali- ja yliherkkyydet on purettu. Nykyään nautin ihan vaan jo siitä, että näen kuin Antti hymyilee, Maria kertoo.
Edessä on suuri askel, Antti on muuttamassa tuetusti asumaan ensimmäiseen omaan kotiinsa.
Jutussa esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu.
Tamperelainen Wilhelmiina Linjama on kiireinen nuori nainen. Hän opiskelee sairaanhoitajaksi, harrastaa teatteria, ratsastaa ja bloggaa.
Hänen vasempaan käsivarteensa on tatuoitu sana Dad ja kaksi päivämäärää.
– Se on isän muistotatska. Isä kuoli tapaturmaisesti tulipalossa vuonna 2006. Palossa tuhoutui ihan koko talo ja kaikki minunkin omaisuus vaatteita myöten. Olin silloin 11-vuotias.
Hän ei halunnut aluksi mitään apua.
– Ajattelin vain, että kyllä mä pärjään.
Kun murrosikäisenä tyttö lopulta tajusi, että kaikki ei ole kunnossa, hän meni kouluterveydenhoitajan kautta koulupsykologin puheille. Tämä lähetti hänet koululääkärille, joka kirjoitti lähetteen nuorisopsykiatrian poliklinikalle.
Masennus on kulkenut Linjaman ikävänä seuralaisena jo yli kymmenen vuotta. 15-vuotiaana hänellä diagnosoitiin keskivaikea masennus ja posttraumaattinen stressioireyhtymä.
Wilhelmiinan käsivarteen on tatuoitu hänen isänsä synnyin- ja kuolinpäivä.Terri Niemi / Yle
Vuodet 2015 ja 2016 olivat erityisen raskaita.
– Äidinäitini kuoli syöpään vuonna 2015, ja samana vuonna jouduin lopettamaan minulle rakkaan hevosen. Vuonna 2016 yksi minun parhaista ystävistäni teki itsemurhan.
– Menetykset olivat musertaa minut.
Viime vuonna opiskelijaterveydenhuollon lääkäri otti puheeksi psykoterapian.
Tie terapiaan on työläs
Kelan kuntoutuspsykoterapia muuttui harkinnanvaraisesta lakisääteiseksi vuonna 2011. Sen saajien määrä on 2010-luvulla kaksinkertaistunut.
Tavallisin syy terapiaan on toistuva masennus. Kela tukee psykoterapiassa käyntejä, jos mielenterveyden häiriö uhkaa työ- tai opiskelukykyä.
Terri Niemi / Yle
Kelan tuki edellyttää diagnoosia mielenterveyden häiriöstä ja vähintään kolmen kuukauden hoitosuhdetta. Sen jälkeen psykiatri arvioi, onko terapia tarpeen ja kirjoittaa tarvittaessa lausunnon Kelalle.
Wilhelmiina Linjama pääsi psykiatrin puheille ja kertoi hänelle peloistaan.
– Kerroin, että minulla on kuolemanpelkoa ja olen tosi paljon huolissani läheisistäni. Sanoin myös, että olen hyvin motivoinut käymään terapiassa ja valmis sitoutumaan siihen vähintään vuodeksi.
Psykiatri arvioi hoidontarpeen ja kirjoitti lausunnon Kelaa varten. Linjama ryhtyi etsimään sopivaa terapeuttia.
Kelan listoilla 4500 psykoterapeuttia
Kelan tukea saa vain, jos psykoterapeutti on Kelan hyväksymä.
Tällä hetkellä Kelan palvelutuottajahaussa on mukana 4 500 terapeuttia. Esimerkiksi Helsingissä Kelan hyväksymiä psykoterapeutteja on yli tuhat, Tampereellakin yli 300.
Tampereen rekisteristä löytyy muun muassa psykologi, psykoterapeutti Sami Elorannan nimi.
Sami Eloranta uskoo, että terapeutin etsiminen on työlästä vaikeassa tilanteessa elävälle.Antti Eintola / Yle
Sami Eloranta ottaa asiakkaita vastaan vain yhtenä iltana viikossa eikä hänellä ole tällä hetkellä vapaita aikoja. Hän näkee sekä hyviä että huonoja puolia siinä, että ihminen joutuu itse etsimään terapeutin.
– Terapeutin etsiminen on varmasti vaikeassa tilanteessa elävälle ihmiselle työlästä. Mutta kun yhteistyötä saatetaan tehdä vuosia, on tärkeää, että pääsee itsekin vaikuttamaan siihen, minkälaisen ihmisen kanssa lähtee sitä yhteistyötä tekemään.
Raskaan ja pitkän kuntoutusterapian rinnalle tarvitaan Elorannan mielestä muitakin vaihtoehtoja.
– Psykoterapiaan pitäisi päästä nopeammin, helpommin ja lyhyemmäksi aikaa.
Eloranta on rekisteröitynyt Kelan lisäksi myös Minduu-palveluun.
Minduu on yhteiskunnallinen yritys, jonka tavoitteena on etsiä uusia ratkaisuja mielenterveysongelmien ehkäisyyn ja hoitoon. Sen verkkopalvelusta löytyy noin 480 terapeuttia, joista uusia asiakkaita ottaa 240. Sivuilta voi tarkistaa, onko terapeutilla vapaita aikoja.
– Suosituin Minduun listoilla oleva tamperelaisterapeutti sai viime vuonna 250 yhteydenottoa, kertoo palvelun perustaja Henri Valvanne.
Wilhelmiina Linjama sai terapeutin etsinnässä apua Kelan sivuilta, Tampereen kaupungin järjestämästä infotilaisuudesta ja Minduu-hausta.
Sopivan terapeutin etsintä tuskastuttaa
Suomen Mielenterveysseuran kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck kertoo, että heille tulee paljon yhteydenottoja ja jopa avunpyyntöjä sopivan terapeutin löytämiseksi.
– Järjestelmä on rakennettu niin, että tässä jää aivan liian paljon ihmisen itsensä varaan.
Kuntoutuspsykoterapiaa ei alun perin ole tarkoitettu hoidolliseksi vaan kuntouttavaksi tueksi. Tukea myönnetään, jos ihminen on oireillut pitkään ja hänen toimintakykynsä on laskenut.
– On nurinkurista, että voit saada julkisesti tuettua psykoterapiaa käytännössä vain silloin, kun työ- tai opiskelukykysi on uhattuna, sanoo Wahlbeck.
Wahlbeckin mielestä olisi tärkeää, että ihmiset pääsisivät psykoterapiaan ennen kuin ongelmat ehtivät kärjistyä ja monimutkaistua.
– Yhteiskunta säästäisi paljon, jos psykoterapiaa olisi saatavilla helpommin ja varhaisemmassa vaiheessa.
Kela korvaa vain osan kuluista
Psykoterapiassa käyminen käy kukkarolle, vaikka Kela korvaakin ison osan kuluista.
Yksilöterapiasta Kela korvaa 57,60 euroa käyntikerralta.
– Tampereella terapiassa käynti maksaa 80–95 euroa kerralta. Käyn yleensä terapiassa kolme tai neljä kertaa kuukaudessa, joten omaa rahaa kuluu välillä vähän alle tai välillä vähän yli sata euroa kuukaudessa, laskee Wilhelmiina Linjama.
Kela korvaa psykoterapiaa enintään kolmen vuoden ajan. Vuodessa korvataan enintään 80 kertaa ja kaikkiaan enintään 200 kertaa.
Suomessa ei ole luotettavaa tietoa siitä, kuinka moni käy psykoterapiassa täysin omalla kustannuksellaan. Mielenterveysseuran Wahlbeck arvioi, että se on hyvin harvinaista.
– Täytyy olla aika hyvin toimeentuleva ihminen, jos pystyy maksamaan pitkän terapian itse.
Wilhelmiina haluaa töihin lasten ja nuorten pariin
Psykoterapiassa Wilhelmiina Linjama on käynyt nyt puolen vuoden ajan. Hän kertoo päässeensa terapiassa hyvään alkuun.
– Olemme puhuneet terapeutin kanssa ahdistavista kokemuksista. Tavoitteena on, että rikotaan ne henkiset luut ja kasataan takaisin paikoilleen entistä parempaan järjestykseen.
Tällä hetkellä nuori nainen voi hyvin. Hänellä on sopiva lääkitys ja luottamuksellinen suhde terapeuttiinsa.
– Tulevaisuuteni on kirkas. Haluan lasten ja nuorten psykiatriseksi sairaanhoitajaksi.
– Haluan, että mielenterveysongelmat tunnistetaan ajoissa. Lapsikin voi olla masentunut.
Herrä Ärrä on Pesu ry:stä hankittu punakorvakilpikonna.Terri Niemi / Yle
Masennus ei näy ulospäin
Wilhelmiina Linjama haluaa tässä jutussa esiintyä omalla nimellään ja omilla kasvoillaan.
Hän haluaa poistaa häpeän leiman masennuksesta ja muista mielenterveysongelmista.
– Masennus ei ole luonteen piirre. Se on sairaus, johon voi hakea apua ja josta voi parantua.
Sananlaskun mukaan jokainen on oman onnensa seppä. Frank Martela sanoo mieluummin: Jokainen on oman onnensa keskushyökkääjä.
– Kun miettii jalkapallon keskushyökkääjää, niin hänellä on tärkeä rooli maalintekijänä, mutta jos joukkuetoverit eivät ikinä syötä palloa, niin ei hän pysty tekemään yhtään maalia.
Martelan mielestä onnellisuus ja elämän arvokkuus syntyvät yhteydestämme toisiin ihmisiin.
– Onnellisuus ei ole pelkästään minusta itsestäni kiinni, vaan se vaatii myös siihen ympärille porukan – ihmisiä, jotka tukevat minua pyrkimyksissäni.
Henrietta Hassinen / Yle
Elämän merkitys on tehdä itsestään merkityksellinen muille ihmisille. Jos voimme tuntea tekevämme hyvää läheisillemme, se vahvistaa myös omaa hyvinvointiamme.
Näin elämä saa suuremman merkityksen, filosofi uskoo.
Hyvä elämä on kiinni siitä, kuinka hyvin ihmiset ympärillämme voivat. Frank Martela
– Ihminen ei ole saari. Oma hyvinvointimme on pitkälti riippuvainen siitä, kuinka hyvin ihmiset meidän ympärillämme voivat. Siksi on keskityttävä myös lähiympäristön hyvinvoinnin parantamiseen, ei vain omaan napaan.
Odottaako sinua töissä myötätuntoinen johtaja?
Hyvään elämään kuuluvat myös myötätunto ja empaattisuus, joita ei Frank Martelan mielestä korosteta turhaan.
Niitä pitäisi löytyä, kun pitkien pääsiäispyhien jälkeen palataan työpaikalle.
Työpaikalla esimiehen on otettava palveleva rooli, ei käskyttäjän. Frank Martela
– Esimiehen tulee kyetä asettumaan toisen ihmisen asemaan. Työpaikalla hänen on otettava palveleva rooli, ei käskyttäjän. Johtaja on enemmän palvelu- kuin käskijäammatti.
Hänellä on myös oltava ajatus siitä, mitä kohti työyhteisö on matkalla.
– Kirkas näkemys siitä, mihin haluamme yhdessä mennä. Samalla tulee kuunnella tarkasti työntekijöitä ja pyrkiä miettimään, miten jokainen siinä porukassa voisi tehdä parhaansa yhteisen päämäärän eteen.
Henrietta Hassinen / Yle
Frank Martela on paitsi tutkija ja filosofi, myös tietokirjailija, valmentaja sekä tutkijatohtori Aalto-yliopistossa.
– Hyvä johtaja ei oman egonsa vallassa voi ajatella, että kaikki hyvät ideat tulevat häneltä ja kaikki päätökset "pitää olla minun käsissäni". Hänen on uskallettava antaa tilaa muidenkin itsenäisille päätöksille.
– Sitä kautta saadaan aikaan parhaat tulokset.
#Metoo-paljastukset jatkuvat
Frank Martela on viime kuukaudet seurannut #metoo-uutisointia. Kauhuissaankin. Työpaikoillaan väärinkohdeltujen tarinat ovat koskettaneet.
– Paljastukset ovat olleet osin järkyttäviä, mutta hyvä, että ne ovat tulleet esille.
Martela toivoo, että jatkossa epäkohtiin löytyisi rohkeutta puuttua aikaisemmin.
– Johtajalla voi olla iso valtasuhde alaisiinsa. Hän pystyy päättämään ihmisen uran loppumisesta ja unelmien toteutumisesta . Sellaista henkilöä vastaan on vaikea nousta. Väärää toimintaa on katsottu läpi sormien, kun kukaan ei ole uskaltanut tehdä mitään.
– Suuri kunnioitus niitä kohtaan, jotka ovat nyt uskaltaneet rikkoa tämän lasikaton.
On vielä monta työpaikkaa, jossa paljastus vain odottaa paljastumista. Frank Martela
Kaikkea ei ole vielä sanottu.
– Uskon, että uusia paljastuksia tulee vielä. Uskon, että on vielä monta työpaikkaa ja organisaatiota, joissa paljastus vain odottaa paljastumista. En usko että se jää tähän.
– Toivottavasti näiden paljastusten kautta ilma puhdistuu ja tulevat valta-aseman väärinkäytökset jäävät tapahtumatta.
Järkevän kokoinen, kiinteä pökäle, joka liukuu vaivattomasti pönttöön ja jonka jäljiltä pitää vähän pyyhkiä.
Jos ulostaminen tuottaa tällaisen tuloksen ja tuntuu helpolta, suolisto voi todennäköisesti hyvin, sanoo uroterapeutti Anneli Saarikoski. Hän on sairaanhoitajana Hyksin Lastenklinikalla ja tehnyt 15 viime vuotta töitä erityisesti lasten pissa- ja kakkapulmien kanssa.
Aina kakkaaminen ei suju, vaikka varsinaista vikaa ei elimistössä olisikaan. Ongelmia riittää sekä lapsilla että aikuisilla.
– Kakka ei välttämättä tule joka päivä. Sitten kun tulee, se on jollain tapaa hankalaa: joko joutuu istumaan pitkään, kakkaaminen tuntuu ikävältä tai jää olo, ettei suoli tyhjene kunnolla, Saarikoski luettelee.
Onneksi jokainen voi oppia paremmaksi kakkaajaksi, Saarikoski vakuuttaa. Kokosimme vinkkejä, jotka auttavat muodostamaan täydellisiä pökäleitä.
1. Syö kuituja ja juo vettä
Kaikki lähtee siitä, mitä suuhunsa laittaa. Perinteisen lautasmallin mukainen sekaruoka on useimmille hyvä pohja, sanoo Saarikoski.
Suoliston kannalta on erityisen tärkeää huolehtia riittävästä kuidun saannista. Kuidut eivät sula ohutsuolessa, mutta ne innostavat suolta töihin ja rakentavat ulosteesta sopivan pehmeää.
– Viljatuotteissa oiva nyrkkisääntö on, että vähintään kuusi grammaa sadasta olisi kuituja. Kasviksia pitäisi syödä viiden oman kourallisen verran joka päivä, opastaa Saarikoski.
Kuitujen hyöty jää kuitenkin vajaaksi ilman riittävää määrää nestettä. Kuivat kuidut ovat kovia möykkyjä, kun taas veden kanssa ne turpoavat pehmeiksi palloiksi.
– Vesi on melkein se tärkein. Kakan jumituksessa ja ummetuksessa on yksinkertaisimmillaan kyse vedenpuutteesta suolistossa.
Saarikosken mukaan lasillinen vettä joka ruokailulla muun juomisen lisäksi auttaa kakkaa kulkemaan.
2. Pidä huolta rutiineista
Ruuan matka suusta vessatuotokseksi kestää keskimäärin vuorokauden. Nopeimmilta suolistoilta menee kahdeksan tuntia, hitaimmilta yli kolme vuorokautta.
Ohutsuolta seuraava paksusuoli on helposti ihmisen mittainen, ja sinne saattaa kertyä kakkaa monen päivän annos ilman, että se hirveästi vaivaa. Niin kauan kuin ulosteen koostumus on kunnossa eikä vaivoja tunnu, pitkä sulattelu on aivan OK.
Syöminen laittaa luontaista liikettä suolistoon, ikään kuin viestin siitä, että vanha pois uuden tieltä. Vaikkei hätää tunnukaan, kakkaamista olisi hyvä yrittää joka päivä jonkin aterian jälkeen, neuvoo Saarikoski.
– Monia auttaa, kun miettii kakkaamisen ajankohtaa. Voi vähän hakea, onko se aamiaisen vai jonkin isomman ruokailun jälkeen.
Joka tapauksessa suoli kaipaa säännöllisyyttä. Oli tavallinen ruokailu- ja vessarytmisi millainen hyvänsä, yritä pitää siitä kiinni.
– Lapset saattavat nirsoilla ruuan suhteen, mikä voi johtaa pitkiin taukoihin syömisessä. Aikuisia taas vaivaa usein kiire, joka ei liity pelkästään syömiseen vaan myös vessassa käymiseen.
3. Älä nolostele turhaan
Tyypillisesti ihmiset haluavat kakata kotona ja rauhassa. Jos tämä ei syystä tai toisesta onnistu aamulla, homma voi mennä vaikeaksi psykologisista syistä.
Saarikosken mukaan on paljon lapsia, jotka eivät kakkaa päiväkodissa koskaan.
– Samalla tavalla monet aikuiset välttävät kakkaamista töissä. Sitä pidetään jotenkin nolona, kun kuuluu ääniä ja jää hajuja.
Aivan turhaan, sanoo Saarikoski. Hänen mukaansa meidän pitäisi voida kakata ja puhua siitä luontevasti, koska kyse on tärkeästä perustoiminnosta. Kaikkien on pakko syödä ja poistaa jätteet.
Tyypillisesti suoli kyllä viestittää vessatarpeesta, mutta saatamme tukahduttaa tarpeen meille vieraassa paikassa. Usein kyse on ns. ”ei ole mun vessa” -syndroomasta: riittävä rentoutuminen ei vain onnistu.
Kakkaamista häpeilevien kannattaa ainakin yrittää muuttaa suhtautumistaan, koska väkisin pidättäminen on huono ajatus.
4. Mene heti ja ota rauhallisesti
Jos kakkaa pidättää, tulee samalla koulineeksi ruuansulatusjärjestelmän hermoja ja lihaksia suuntautumaan taaksepäin.
Tämän seurauksena voi olla yhä vaikeampaa kääntää suunta. Tilannetta pahentaa, että ulosteesta imeytyy koko ajan vettä, mikä tekee tulevasta tuotteesta entistä kovemman.
Mene siis heti, kun hätä iskee – äläkä kiirehdi pöntöltä pois. Saarikosken mukaan sopiva aika rauhalliseen kakkaamiseen on 5–10 minuuttia.
– Jos kuitenkin tuntuu, että kakka tulee hitaasti, kannattaa viipyä vähän pidempään, jottei se jää suoleen vaivaamaan koko päiväksi. Usein pöntöllä istutaan esimerkiksi puhelimen kanssa puolikin tuntia, mutta se on jo liian pitkään.
Muista myös oikea asento: polvet riittävän ylös vaikka jakkaran avulla ja rento nojaus eteenpäin kohti polvia, Saarikoski neuvoo.
– Näin autetaan suolen viimeistä mutkaa suoristumaan. Meidät on luotu kyykkykakkaajiksi.
Uroterapeutti Anneli Saarikosken lisäksi jutussa on käytetty lähteenä Giulia Endersin kirjaa Suoliston salaisuus – Kaikki kehomme keskeisestä elimestä.
Helsinki-Vantaan lentoasema välttyi lumimyrskyssä pahoilta häiriöiltä, kerrotaan Finavialta.
Finavian mukaan lentoliikenteessä on iltapäivällä ollut noin vartin viivästyksiä päivän mittaan, koska liikennettä on jouduttu rajoittamaan huonon näkyvyyden vuoksi. Nyt Finavia uskoo tilanteen olevan pääosin ohi, sillä satava lumi on nyt entistä märempää ja sulaa siksi nopeasti.
Viime vuosina moni autoilija on valinnut auton vetokoukukseen irrotettavan mallin. Tällaisesta vetokoukusta saa koukkuosan irti, jolloin auto näyttää usein siltä, kuin siinä ei olisi vetokoukkua ollenkaan.
Irrotettavien vetokoukkujen ongelma on, että ne voivat jumittua paikoilleen, eikä koukkuosa enää käsivoimin lähdekään irti.
Irrotettava vetokoukku voi jumiutua paikoilleen jo kuukaudessa, mikäli sen antaa olla jatkuvasti kiinni autossa. Autokorjaamoille onkin arkipäivää yrittää irrottaa jumiutuneita vetokoukkuja.
– Irrotettavasta koukusta tulee nopeasti kiinteä, kertoo yrittäjä Jarmo Talo Lappeenrannan Autosähkö oy:stä.
Paras tapa välttyä irrotettavan koukun jumiutumisesta on poistaa koukku paikoiltaan heti käytön jälkeen. Kaikki eivät näin kuitenkaan tee, jolloin ongelma on edessä.
– Voi sanoa, että päivittäin tulee soittoja, että koukku jumiutunut paikoilleen, kertoo yrittäjä Tuukka Oja valtakunnallisesta Koukkupaja oy:stä.
Irrotettavan vetokoukun pesää tulee rasvata, jotta se ei ruostuisi.Petri Kivimäki /Yle
Ei irtoa helpolla
Autokorjaamot yrittävät käyttää monenlaisia konsteja jumiutuneen vetokoukun irrottamiseen. Yksi keino on käyttää raakaa voimaa, mutta liika voima saattaa hajottaa koukun tai auton rakenteita.
Autokorjaamoilla yritetään esimerkiksi lämmittää kiinni jäänyttä koukkua, jolloin koukku saattaa irrota. Lisäksi koukun rakenteen sisälle laitetaan voiteluöljyä tai muuta ruosteenirrotusainetta, minkä pitäisi helpottaa koukun irrottamisessa.
– Välillä ne ovat niin tiukasti paikoillaan, että koukkua ei enää ehjänä paikoiltaan saa, kertoo yrittäjä Jarmo Talo.
Jarmo Talon mukaan koukkumerkkejä on erilaisia, ja jokaisessa on erilainen irrotussysteemi. Siksi jokaisen koukun irrottaminenkin on oma tapauksensa.
Joskus koukku on ruostunut kiinni, joskus taas koukun lukitusmekaniikassa on paljon likaa. Eräissä koukkumalleissa on avain, jolla koukku saadaan normaalitilanteessa pois paikoiltaan. Kun lukkopesä on aikansa kerännyt likaa, ei avain enää mene paikoilleen, eikä koukkukaan irtoa.
– Niissä tapauksissa voidaan porata lukkopesä pois ja laittaa uusi tilalle, sanoo Talo.
Eräissä malleissa irrotettava vetokoukku on suojattu lukolla. Jos lukkoa ei käytä, on avaimen saaminen lukkopesään vähitellen mahdotonta.Petri Kivimäki /Yle
Lika ja ruoste
Koukun jumiutumisen paikoilleen aiheuttavat pääasiassa lika ja ruoste. Auton takaosassa olevaan koukkuun keräytyy kuraa, suolaa ja kosteutta, jotka pikku hiljaa tunkeutuvat irrotettavan koukun rakenteisiin. Hiekanjyvät tarrautuvat koukun liikkuviin osiin ja mekaniikkaan. Kosteus ja suola puolestaan ruostuttavat sitä mekaanisen irrotettavan koukun tappia, johon koukku asennetaan.
Tuukka Oja Koukkupaja oy:stä muistuttaa, että irrotettava koukku kaipaa huoltoa siinä missä polkupyöräkin.
– Jos polkupyörä on vuoden käyttämättömänä lumessa ja sateessa, niin aika nihkeästi se kulkee.
Tärkein huolto on yksinkertaisesti käyttää irrotettavaa koukkua, eli ottaa se käytön jälkeen pois paikoiltaan ja laittaa takaisin vasta sitten, kun koukkua tarvitsee.
– Käyttövirhe on suurin syy siihen, miksi koukut jumiutuvat. Kun koukun mekanismia käyttää jatkuvasti, niin se ei pääse ottamaan siihen epäpuhtauksia eikä ruostetta, muistuttaa Oja.
Eräissä koukumalleissa on tappi, johon koukkuosa asetetaan. Mikäli se on ruosteessa, voi sitä hangata puhtaaksi esimerkiksi santapaperilla. Sen jälkeen tappiin on hyvä laittaa voiteluainetta.
Itse koukku- eli kuulaosaan kannattaa myös suihkuttaa voiteluainetta säännöllisesti, jotta koukun mekanismi toimisi mahdollisimman hyvin. Voitelu on hyvä tehdä ainakin heti, kun mekanismi alkaa toimia jäykästi.
– Jos kuulaosan mekanismi ei enää toimi ja pitää hankkia uusi, maksaa sellainen usein yli 200 euroa, kertoo Tuukka Oja.
Kiinteä vetokoukku on paikoillaan aina.Petri Kivimäki /Yle
Miksi ihmeessä irrotettava koukku?
Auton vetokoukkuna oli vuosikymmeniä kiinteä koukku, jolloin koukkuosa törrötti paikoillaan jatkuvasti. Sitten keksittiin irrotettava koukku. Se maksaa 150–200 euroa kiinteätä koukkua enemmän.
Syy irrotettavan vetokoukun hankkimiseen on lähinnä kauneusarvo. Joidenkin mielestä auto näyttää kauniimmalta, kun koukkua ei näy.
– Monet eivät halua, että se koukku näkyy. Se minun näkemykseni mukaan se on suurin syy, tuumii Jarmo Talo Lappeenrannan autosähkö oy:stä.
Samaa mieltä on myös Tuukka Oja Koukkupaja oy:stä. Lisäksi Ojan mukaan osa haluaa irrotettavan koukun siksi, ettei se ole tiellä.
– Jos käyttää paljon peräkonttia, niin koukkuun lyö helposti jalkansa tai siihen osuessaan likaa housunsa lahkeet.
Ojan mukaan myös eräissä automalleissa peruutusavustin saattaa toimia epävarmasti, jos koukku on parkkeeraamisjärjestelmän edessä. Tällöin irrotettava koukku on ainoa vaihtoehto.
Jos siis autonomistaja on laiska ottamaan irrotettavan koukun pois käytön jälkeen, kannattaa hankkia kiinteä koukku. Tällöin säästyy huoltamiselta, eikä tarvitse vesisateessa kastua samalla, kun asentaa koukkua paikoilleen. Ja joka tapauksessa irrotettavasta vetokoukusta tulee itsestään kiinteä, jos sitä ei muista tai jaksa huoltaa.
Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin mukaan Venäjän ja lännen välit olivat jopa kylmän sodan aikana selkeämmät kuin nykyisin.
Lavrov sanoi maanantaina Moskovassa, että varsinkin Britannia ja Yhdysvallat ovat unohtaneet kaikki hyvät tapansa.
Lavrov viittasi entisen kaksoisagentin Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä myrkyttämiseen. Britannian arvion mukaan Venäjä on erittäin todennäköisesti syyllinen myrkytykseen.
Lavrov puolestaan käänsi syyttävän katseen Lontooseen.
– Se [myrkytys] saattaisi olla Britannian hallituksen etujen mukaista. Hallitus joutui epämukavaan tilanteeseen, kun se ei pystynyt täyttämään äänestäjille annettuja lupauksia brexitistä, Lavrov sanoi.
Lavrov sanoi myös toivovansa Skripalille pikaista paranemista.
"USA rikkonut YK:n peruskirjaa"
Venäjän ulkoministeri otti kantaa myös presidentti Donald Trumpin ilmoitukseen vetää Yhdysvaltain sotajoukot pois Syyriasta.
Lavrov sanoi, että ottaessaan osaa Syyrian taisteluihin Yhdysvallat on rikkonut YK:n peruskirjaa, joka turvaa kaikille maille oikeuden alueelliseen koskemattomuuteen.
Venäjä itse on lähettänyt Syyriaan hävittäjiään presidentti Bashar al-Assadin tueksi.
– Meitä huolestuttaa erityisesti se, että vaikka Yhdysvallat sanoo taistelevansa terrorismia vastaan, se vain yrittää saada jalansijaa Eufrat-joen itäpuolella, ulkoministeri Sergei Lavrov sanoi.
Maanviljelijä Christer Finne tarkastelee lumen peittämiä peltojaan. Hänen mukaansa kylvämään päästään tällä kertaa tavanomaista myöhemmin. Mustasaaren kunnassa tilaa pyörittävä Finne toimii myös oman alueensa avomaanviljelijöiden puheenjohtajana.
Ongelmat työvoiman saannissa ovat tulleet tutuiksi tätäkin kautta.
– Kesän aikana on helpompaa, koska opiskelijoilla on vapaata, mutta elokuun ja lokakuun välillä ja aikaisin toukokuussa on vaikea saada työväkeä.
Marjanpoiminnasta pelto- ja metsätöihin
Maa- ja metsätaloustuottajain etujärjestö MTK on päättänyt perustaa oman työvoimatoimiston. Verkossa toimiva uusi työnvälityspalvelu on maaseudun työvoiman tarpeita varten. MTK:n mukaan Suomessa on tälläkin erää tarjolla kausitöitä jopa 15 000 henkilölle.
– Tarkoitus on helpottaa työn ja tekijöiden kohtaamista. On esimerkiksi näitä kausitöitä, jotka painottuvat kesäaikaan ja sitten on aina kaikenlaista remppaa ja kiireapulaisen tehtäviä, Marttila sanoo.
MTK:n mukaan tehtävien kirjo voi olla hyvinkin laaja marjanpoiminnasta pelto- ja metsätöihin.
Oikealla asenteella pääsee jo pitkälle
Palvelun avulla yrittäjät voivat löytää työvoimaa ja työttömät työllistyä ja täyttää myös aktiivimallin ehtoja.
– Uskon, että työntekijän ja työttömän kannalta tämä antaa paljon mahdollisuuksia täyttää aktiivimallin ehtoja ja tämä kannattaa ilman muuta pitää mielessä Marttila sanoo.
Kevään kylvöihin valmistautuvan viljelijän Christer Finnen mielestä tärkeintä vihannesmailla työskennellessä on oikea asenne.
– Tärkeintä on, että on hyvä työmotivaatio ja se, että peukalo ei ole keskellä kämmentä, koska tämä on paljon käsityötä, Finne sanoo.
MTK:n uudesta palvelusta saavat apua niin yrittäjät kuin palkansajatkin.
– Palveluun on yhdistetty erilaisia laskutus- ja palkanmaksu- sekä veropalveluja, Marttila sanoo
Helsingin keskustassa vuonna 2068 on vaarallista. Kodittomia parveilee kadulla ja ihmisillä on nälkä.
Maalla on periaatteessa hallitus, mutta kukaan ei ole enää varma pystyykö se pitämään järjestystä yllä. Huhutaan, että pommi-iskuja jo vuosien ajan tehneet kapinalliset suunnittelisivat hallintorakennusten valtaamista.
Sisällissodan syttyminen ei tule yllätyksenä.
Se on seuraus kehityksestä, jossa kasvava osa kansasta kokee tilanteensa niin epätoivoiseksi, että lailliset keinot eivät enää riitä. Samalla valtion ote kansalaisista heikkenee. Voi syntyä valtatyhjiö, jota kilpailevat aseistautuneet ryhmät pyrkivät täyttämään.
Jos Suomessa joskus vielä syttyisi sisällissota, hyvin monen asian olisi mentävä pieleen.
Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen tuntee poliittisen väkivallan mekanismin tarkkaan. Sisällissodan mittaluokat saavan konfliktin syntymiselle on korkea kynnys.
– Sisällissota tarkoittaa suuren luokan yhteiskunnallista konfliktia, joka jakaa väestön valtion alueella ja jossa syntyy paljon uhreja. Ne ovat yleensä poikkeuksellisen raakoja ja verisiä verrattuna valtioiden välisiin sotiin, Kekkonen kuvailee.
Helsingin yliopistossa professorina toimiva Kekkonen on tutkinut Espanjan ja Suomen sisällissotia. Jokainen sisällissota syntyy omassa ainutlaatuisessa tilanteessaan, mutta kaikilla sisällissodilla on myös omat yhdistävät tekijänsä.
Taustalla on aina vallankäytön vääristymä. Yleensä sisällissodiksi laajenevat kapinat syntyvät tilanteessa, jossa pieni osa väestöstä pitää valtaa ja taloudellisia resursseja hallussaan, ja samalla suuri joukko on alistetussa asemassa.
Tyypillinen esimerkki on myöhäiskeskiajan Eurooppa, jossa syntyi talonpoikaiskapinoita vastustamaan feodaalijärjestelmän äärimmäistä eriarvoisuutta. Valta oli kasautunut pienelle eliitille ja suuri osa väestöstä eli kurjuudessa.
Pelkkä äärimmäinen köyhyys ei itsessään riitä sytyttämään kapinaa. 1860-luvun nälkävuosien aikaan suuri osa suomalaisista kuoli nälkään, mutta köyhä ja alistunut kansa ei kapinoinut keisarinvallan virkakoneistoa vastaan.
Väkivallan laukaisee vahva kokemus siitä, että käytettävissä olevat lailliset keinot eivät enää riitä parantamaan tilannetta.
Kapinaan ryhtyvillä on oltava tiettyjä resursseja ja jokin ajatus siitä, miten he voivat muuttaa asioita parempaan suuntaan. Ideologia . Väkivallan laukaisee vahva kokemus siitä, että käytettävissä olevat lailliset keinot eivät enää riitä parantamaan tilannetta.
– Aseisiin tarttuminen on kaiken historiallisen kokemuksen mukaan se viimeinen keino. Kukaan ei lähde siihen pelkästään väkivallan ilosta, vaan kyseessä on äärimmäinen tilanne, jossa muita vaihtoehtoja ei ole, Kekkonen sanoo.
Millainen sitten voisi olla se äärimmäinen tilanne, joissa väkivalta voi leimahtaa?
– Tilanne, missä esimerkiksi omat lapsemme kuolevat nälkään tai näemme äärimmäistä väkivaltaa ja sortoa, joka kohdistuu meidän perheenjäseniimme, sukulaisiimme ja kanssaihmisiimme. Näissä tilanteissa se sytyke on olemassa.
Sata vuotta sisällissodan jälkeen maailman onnellisimmaksi valtioksi tilastoidussa Suomessa ajatuskin sisällissodasta on tietysti kaukana. Hallinto toimii, korruptio on vähäistä ja kaikissa hyvinvointivertailuissa maa on kärkisijoilla.
Yhdysvaltalainen ajatushautomo Fund for Peace pitää yllä niin sanottua hauraiden valtioiden indeksiä. Mittauksen mukaan Suomi oli viime vuonna maailman vakain valtio. Sen perusteella Suomen voi sanoa olevan kaikista maailman maista kauimpana sisällissodan kaltaisesta tilanteesta.
Jos tulevaisuutta haarukoi muutaman vuosikymmenen päähän, on sisällissodaksi luokiteltavan laajan konfliktin todennäköisyys Suomessa lähes olematon, Helsingin yliopiston Kekkonen arvioi.
Koskaanhan ei voida täysin varmasti sanoa, että sisällissotaa ei koskaan syttyisi. Esimerkiksi Jugoslavian hajoamissota osoitti, että sivistyksen pintakuori on lopulta aika hauras. Professori Jukka Kekkonen
Pidemmälle tulevaisuuteen katsottaessa mukaan tulee kuitenkin niin monta mahdollista muuttujaa ekosysteemin järkkymisestä teknologisiin murroksiin, että ennustaminen muuttuu lähes mahdottomaksi.
– Koskaanhan ei voida täysin varmasti sanoa, että sisällissotaa ei koskaan syttyisi. Esimerkiksi Jugoslavian hajoamissota osoitti, että sivistyksen pintakuori on lopulta aika hauras.
Täysimittaisen sisällissodan sijaan Kekkonen näkee Suomessa ja muissa länsimaissa todennäköisempänä uhkana väkivaltaisten levottomuuksien ja erilaisten ääriliikkeiden syntymisen.
Poliittista väkivaltaa tavoitteidensa ajamiseen käyttävät ryhmittymät voisivat kerätä laajaakin kannatusta, jos yhteiskunnallinen tilanne tulehtuu. Pommit paukkuisivat Helsingissä, mutta osa kansasta pitäisi toimintaa oikeutettuna.
Tällaista kehityskulkua ruokkisi yhteiskunnallisen eriarvoisuuden syveneminen entisestään. Kekkonen pitää syrjäytyneiden määrän lisääntymistä viimeisten vuosikymmenten aikana huolestuttavana piirteenä Suomessa.
– Jos kuilu yhteiskunnan alimpien kerrosten ja yläluokan välillä syvenee, se koventaa yhteiskunnallista kontrollia, eli rangaistuksia ja muuta valvontaa. Siitä voi syntyä kierre, joka on hyvin vaarallinen, Kekkonen sanoo.
Hallinnon otteet kovenisivat ja samalla heikossa asemassa olevat tuntisivat olevansa entistä ahtaammalla, mikä johtaisi puolestaan aiempaa väkivaltaisempaan vastaukseen.
Väkivaltaisia tekoja edeltävät kovenevat puheet.
Väkivaltaisia tekoja edeltävät kovenevat puheet. Suomen ja Espanjan sisällissodissa jyrkästä retoriikasta vastasi omille kannattajilleen paasannut puoluelehdistö. Tänä päivänä oman samanmielisten kuplan voi löytää sosiaalisesta mediasta.
– Ero maatyöläisen ja kartanonherran todellisuuden välillä oli tietysti paljon rajumpi kuin erot tämän päivän kuplissa, mutta tunnistan ilmiön. Se on ongelma, jos puhumme toistemme ohi ja emme pysty samaistumaan vastapuoleen.
Suomessa demokratian keskeinen tukipilari on 50-luvulta lähtien ollut laaja ja hyvinvoiva keskiluokka. Ongelmia on Kekkosen mukaan odotettavissa, jos keskiluokka murenee köyhien ja erittäin rikkaiden välistä.
– Länsimaisten demokratioiden suurin haaste on tämän prosessin pysäyttäminen.
Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta vaihtoehtoisia kehityskulkuja voidaan yrittää hahmottaa.
Se ei ole helppoa. Tulevaisuudentutkimuksen parissa työskentelevillä on Yhdysvaltain puolustusministerinä toimineelta Donald Rumsfeldiltä lainattu termi yllättäville kehityskuluille: "unknown unknowns", eli tuntemattomat tuntemattomat. Se kuvaa jatkuvasti monimutkaistuvan yhteiskunnan muutoksia, joita ei tässä vaiheessa pystytä ennakoimaan.
Skenaario sisällissodasta Suomessa kuuluu näihin ”tuntemattomiin tuntemattomiin”, kertoo tulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wilenius Turun yliopistosta.
– Voidaan ajatella, että juuri tämän yhteiskunnan monimutkaisuuden johdosta voi lähteä liikkeelle kehityskulkuja, jotka yllättäisivät meidät kaikki ja johtaisivat jyrkkään vastakkainasetteluun.
Professori Kekkosen tapaan myös Wilenius nostaa eriarvoisuuden kasvun yhdeksi kipinäksi, josta sisällissota voisi Suomessa jälleen roihahtaa.
– Yksi vaihtoehto voisi olla sellainen, että me lähtisimme ajamaan äärilibertaristista politiikkaa, jossa rikkaiden ja köyhien erot kasvaisivat eksponentiaalisesti. Nehän kasvavat nytkin, mutta hyvin maltillisesti.
Uhka voi tulla myös Suomen poliittisen järjestelmän ulkopuolelta. Wilenius työskentelee hankkeessa, jonka tarkoituksena on kehittää Suomen päättäjille sopeutumistapoja odottamattomiin kriiseihin.
Pahimmillaan jokin vielä vaikeasti hahmotettava kriisi voisi johtaa valtatyhjiön syntymiseen.
Uhkakuvia voisivat olla esimerkiksi joka puolelle infrastruktuuriin yltävät sähkönjakelun häiriöt, ilmastonmuutoksen aiheuttama hallitsematon maahanmuutto tai vakava pandemia. Niillä olisi kaikilla vaikutuksensa myös Suomen poliittiseen vakauteen.
Pahimmillaan jokin vielä vaikeasti hahmotettava kriisi voisi johtaa valtatyhjiön syntymiseen.
– Mustan surman kaltainen epidemia ajaisi yhteiskunnan kaaoksen partaalle. Nämä skenaariot ovat erittäin epätodennäköisiä, mutta silti mahdollisia. Sen takia meidän pitää käydä läpi mitä tällaisissa tilanteissa voidaan tehdä ja miten niihin voidaan varautua, Wilenius sanoo.
Presidentti Martti Ahtisaaren perustama konfliktinratkaisujärjestö CMI tekee päivittäin työtä maissa, joissa käydään sisällissotaa tälläkin hetkellä. Tänä vuonna CMI on aloittanut Suomen sisällissotaan ja sitä seuranneeseen yhteiskunnan rakentamiseen liittyvien opetusten keräämisen.
Tarkoituksena on, että konfliktiosapuolet voisivat miettiä omaan yhteiskuntaansa sopivia ratkaisuja Suomen kokemusten pohjalta, kertoo neuvonantaja Emmi Hänninen CMI:stä.
– Sisällissodat ovat aina tietyn ajan ja paikan tuotteita, mutta niissä on myös yhdistäviä tekijöitä. Esimerkiksi Libyassa on tällä hetkellä samankaltainen valtatyhjiö kuin Suomessa oli sisällissodan aikaan.
Libyassa valtatyhjiön aiheutti diktaattori Muammar Gaddafin kaatuminen. Suomen sisällissotaa Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinaan Nikolai II:n kaatuminen. Molemmissa maissa aseistautuneet ryhmät nousivat kilpailemaan vallasta.
Suomen paras vakuutus sisällissodan tapahtumien toistumista vastaan on vahva demokraattinen järjestelmä. Yhteiskunnissa, joissa CMI työskentelee, ei usein ole toimivaa tapaa ratkaista kiistakysymyksiä politiikan keinoin.
Jokaisella pitää olla ainakin mahdollisuus tavoitella vaurautta ja mahdollisuus vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. CMI:n neuvonantaja Emmi Hänninen
– Sillä, että kansalaisille tarjotaan tasapuoliset poliittiset ja taloudelliset mahdollisuudet, on merkittävä vaikutus valtioiden vakauteen. Jokaisella pitää olla ainakin mahdollisuus tavoitella vaurautta ja mahdollisuus vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon.
Konflikteissa itsessään ei ole mitään pahaa. Erimielisyydet ja kiistat ovat välttämätön osa demokratian toimintaa.
– Kun konfliktien ratkaisemiseen on vaihtoehtoisia väyliä kuin aseellinen yhteenotto, ongelmiin voidaan puuttua ennen kuin niistä muodostuu yhteiskuntaa halkovia jakolinjoja. Kiistat ratkaistaan poliittisin keinoin olemassa olevan järjestelmän puitteissa
Tämän päivän Suomessa tyytymättömän kansan vallankumous näkyy vaalien lopputuloksessa, ei väkivaltaisena kansannousuna.
Kun oppositio haastaa hallitusta, se tapahtuu eduskunnan täysistunnossa, ei aseellisena vallankaappauksena. Hallitus vastaa opposition kritiikkiin kyselytunnilla, ei pommittamalla opposition kannatusalueita maan tasalle.
Tänään se tuntuu Suomessa itsestään selvältä. Monissa maissa se ei sitä ole.
Kaksi ihmistä on kuollut ja kolme loukkaantunut Ranualla maanantaina tapahtuneessa kahden henkilöauton nokkakolarissa. Onnettomuudessa kuolleet mies ja nainen olivat samassa autossa, Lapin poliisi tiedottaa.
Toisessa autossa oli kolme ihmistä, jotka kaikki loukkaantuivat vakavasti. Heidät kuljetettiin helikopterilla Oulun yliopistolliseen sairaalaan.
Törmäyspaikka on Pudasjärventiellä noin kaksi kilometriä Ranualta Pudasjärven suuntaan. Onnettomuus sattui noin kello 12.45.
Poliisi selvittää onnettomuuden syytä. Sää onnettomuuspaikalla oli hyvä.
