Vammaisten rooli mediassa oli esillä viime viikolla Helsingissä järjestetyssä keskustelutilaisuudessa, jossa pohdittiin mm. toimintarajoitteisten näkyvyyttä ja osallisuutta median tekemiseen.
Kehitysvammaliiton tutkimuspäällikön mukaan vammaisaiheita lähestytään valtamediassa usein kertomalla aiheesta vain yhdestä näkökulmasta.
– Erityisesti yksilötaso korostuu sekä myönteiset että kielteiset asiat. Toisaalta puhutaan vammaispalveluista, kuntapalveluista ja Kelan palveluista usein siten, että ihminen ei niissä näy. Yleisönosastokirjoituksissa ehkä kuitenkin nämä molemmat elementit yleistyvät, kertoo tutkimuspäällikkö, YTT Antti Teittinen Kehitysvammaliitosta.
Viime vuosina vammaiset ovat päässeet näkyviin omailla ehdoillaan mm. musiikin, televisio-ohjelmien ja elokuvien kautta.
Myös sosiaalinen media on lisännyt vammaisten näkyvyyttä ja osallistumista median tuottamiseen. Esimerkiksi Pertti Kurikan nimipäivät -yhtyeen ensimmäinen musiikkivideo "Kallioon" on katsottu Youtubessa lähes 200 000 kertaa.
Samalla vähemmälle on jäänyt kuva vammaisista uhreina ja autettavina, Teittinen arvioi.
– Erityisesti esille ovat tulleet kulttuuriset ulottuvuudet, kuten musiikin tekeminen, maalaustaide, performanssit tai ylipäänsä omaehtoisen ilmaisun esittäminen. Kaikki tällaiset näkyvät nyt aika hyvin verrattuna 10 vuoden takaiseen tilanteeseen.
"Media-alan työpaikat ovat kiven alla"
Media-alalle kaivattaisiin myös lisää vammaisia tekijöitä.
Tällä hetkellä vammaisia työskentelee mm. lehdistön eri tehtävissä. Media-alalle myös opiskellaan paljon, mutta tie itse työelämään voi olla kivinen.
– Heidän ehkä täytyy enemmän vakuuttaa työnantajat siitä, että he ovat kykeneviä tekemään juuri sitä työtä. Yksityiskohtana tässä on vammaisen ihmisen vaikeus päästä työhaastatteluun, mikä on kompastuskivi suhteessa työelämään, Teittinen kuvaa.
Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että vammaisten rooli mediassa on edennyt aimo harppauksen kymmenessä vuodessa. Tekemistä kuitenkin riittää vielä, sillä asenteiden kunnollinen muuttaminen vie paljon tätä kauemmin.
Ihannetilanteen Teittinen määrittelee seuraavasti:
– Ideaalitilanne olisi sellainen, että kuka hyvänsä toimii mediassa sisällön kautta riippumatta siitä, onko vammainen tai ei. Että sitä vammaisuutta ei ole mitenkään välttämätöntä korostaa. Se olisi ideaalitilanne.