Jyväskylässä sijaitsevan Haukkarannan koulun yhdeksäsluokkalaisten keskuudessa vallitsee innostunut kuhina, kun he valmistautuvat tulevaan luokkaretkeen opettajansa kanssa. Luokassa käytettävä kieli on oppilaiden oma äidinkieli eli viiittomakieli.
Jatko-opintojen suhteen on jo suunnitelmia. Näille oppilaille viittomakielisyys ei ole este eikä edes hidaste.
- Unelmoin media-alasta, haluaisin työskennellä sillä. Haluaisin mennä ensin lukioon ja lukioaikana haluaisin mennä esimerkiksi Amerikkaan, tai ehkä Eurooppaan vaihto-oppilaaksi, kertoo Monika Hämälä.
Toni Halma puolestaan haluaisi rakennusalalle. Hänelle on tärkeää pystyä käyttämään viittomakieltä opinnoissa.
- No kyllä viittomakieli on tärkeä ja tulkkipalvelu on tärkeä, koska koulussa mä opiskelen tulkin välityksellä.
Sisäkorvaimplantit vähentäneet viittomakielen käyttöä voimakkaasti
Kun Haukkarannan koulun yhdeksäsluokkalaiset lähtevät, putoaa koulun viittomakielisten oppilaiden määrä jopa puoleen.
Taustalla on se, että noin yhdeksän kymmenestä kuulovammaisesta lapsesta saa jo vauvaiässä sisäkorvaimplantin, jonka avulla he pystyvät kommunikoimaan puheen kautta ainakin osittain.
Koulumaailma sinnittelee muutoksen mukana. Usein resurssipula varsinkin pienissä kuulovammaisten kouluissa pakottaa kuurot ja muita komminkaatiomenetelmiä käyttävät oppilaat samaan ryhmään.
Tämä on vanhempien parissa koettu paikoin ongelmalliseksi kaikkien oppilaiden kannalta.
- Jos ryhmässä ryhmässä on eri-ikäisiä tai kielenhäiriöistä kärsiviä lapsia, niin kyllähän se vaikuttaa silleen, ettei opettaja pysty samalla intensiteetillä keskittymään jokaiseen lapseen, kertoo Kuulvammaisten lasten vanhempien liiton (KLVL ry) varapuheenjohtaja Sari Paloposki.
Kuulovammaisten lasten opetuksen tulevaisuuden suhteen moni asia on vielä auki. Vanhemmat haluavat yhä enemmän lapsensa lähikouluun, jota he voivat käydä kotoaan käsin. Toisessa laidassa on perinteinen valtion ylläpitämä asuntolakoulu, jonka on koettu tukevan kuurojen lasten identiteettiä. Tästä kertoo myös Haukkarannan koulun opettajan tekemä gradu-tutkimus.
Näyttää siltä, että lapset viihtyvät täällä kouluviikon aikana erittäin hyvin. Pulma on enemmän siellä kotona, koska vanhemmilla on se tyhjä sänky ja tyhjä paikka ruokapöydässä. Vanhemmat kaipaavat lapsiaan todella paljon siellä kotona, toki lapsetkin kaipaavat täällä, mutta tämä voi olla lapselle ainoa paikka missä heillä on sitten samanlaisia kavereita, kertoo Haukkarannan koulun rehtori Tuula Vähäkainu-Kujanen.
Kuulovammaisten lasten koulutuksen kehittäminen koskee montaa osa-aluetta. Implantin saaneille lapsille pitää luoda tukitoimintoja lähikoulussa käymistä varten, mutta löytää myös viittomakielisille lapsille tasa-arvoinen mahdollisuus oppimiseen. Samalla tulisi ottaa huomioon myös ne lapset, jotka sekä puhuvat että viittovat.
- Asiaa pitäisi miettiä vähän kokonaisvaltaisemmin, eli ei pelkästään näiden kuurojen, viittomakielisten lasten, vaan myös niiden huonokuuloisten lasten kannalta, jotka puhutun kielen lisäksi tai rinnalla käyttää viittomakieltä tai viitottua puhetta. Pitää muistaa, että kommunikaatiosta riippumatta kaikilla kuulovammaisilla lapsilla on kuitenkin paljon yhteistä