Eteläkorealainen Hyo-Min Kim työskentelee kotimaassa sosiaalityöntekijänä, mutta haaveilee kansainvälisestä työstä. Viimeiset kaksi kuukautta hän on ollut Kuurojen maailmanliiton toimistossa Helsingissä työharjoittelussa.
Etelä-Koreassa asuu 300 tuhatta kuuroa ja huonokuuloista. Kimin sanoi Korean kuurojen tilanne vaihtelee suuresti.
– Kuurojen ja huonokuuloisten tilanne vaihtelee. Jos ajattelee Korean tilannetta yleisellä tasolla, syrjintää on esiintynyt, mutta kyllä joissakin asioissa on viime aikoina edistytty. Äskettäin Korean parlamentti on käsitellyt alustavasti korealaisen viittomakielen asemaa muiden kielten rinnalla. Odotamme nyt milloin viittomakielen tunnustamisesta toteutuu. Viittomakielen tunnustaminen kieleksi on tärkeää myös kuurojen opetuksen ja muiden asioiden ajamisen kannalta, Kim kertoo.
Identiteetin etsiminen johti Pohjoismaihin
Nuorena sekä kuurojen että kuulevien maailmassa eläneelle Kimille heräsi tarve tutkia omaa identiteettiään. Tämä etsintä vei hänet aina Tanskaan saakka, missä hän osallistui kuurotietoisuutta lisäävään Frontrunners-projektiin.
– Siirryin kolmivuotiaana kuurojen opetuksesta tavalliseen kouluun ja olin siellä 17 vuoden ikään asti. Se oli raskasta aikaa ja koin pettymyksiä ja ahdistusta. Palasin kuurojen yhteisöön ja opin vasta sitten viittomaan. Olin siitä hyvin ylpeä. Lähdin opiskelemaan yliopistoon kuulevien parissa. Erilaisten vastoinkäymisten jälkeen halusin lopulta tietää, kuka olen. Päädyin Tanskaan kuurotietoisuuskurssille. Ja sitä nyt ollaan, Kim hymyilee.