Kuurojen liitossa pitkän elämäntyön tehnyt Raili Ojala-Signell kirjoitti kirjan, joka kertoo hänen kokemuksistaan kuurojen vanhempien kuulevana lapsena.
Kirjan syntytarina alkoi vuonna 2000, kun kirjoittaja osallistui oman elämänkerran kirjoittamisen kurssille.
– Kurssilla alkoi tulla esiin valtavasti muistoja erilaisista lapsuusajan tapahtumista. Kirjoitin ne kaikki muistiin. Vuodesta 2000 kävin sitten luovan kirjoittamisen kurssilla, elämänkaarikurssilla ja kirjan kirjoittamiskurssilla. Viimeiset pari vuotta olen valmistellut tätä kirjaa, Ojala-Signell kertoo.
Kirjassa käsitellään paitsi kirjailijan lapsuutta, myös laajasti Suomen kuurojen yhteisön historiaa, kuurojen kulttuuria ja tulkkausalan kehitystä.
Kirjailijalle itselleen kirjan muistoista tärkein on prinsessa Dianan tapaaminen Britannian kuurojen liiton satavuotisjuhlassa vuonna 1990.
– Diana oli siellä paikalla ja hän viittoi hieman puheensa alussa. Hän halusi tavata paljon kuuroja, hän kävi kuurojen koulussa, vanhainkodissa, tapasi AIDS-potilaita. Hänellä oli lämmin sydän. Se oli oikein ihana tapaaminen. Valitettavasti hän kuoli myöhemmin, Ojala-Lignell muistelee.
Kirjassa käsitellään myös viittomakielen asemaa ja kuinka se on muuttunut vuosien varrella. Raili Ojala-Signellille suurta iloa tuottaa se, että viittomakieli on nykyisin paljon aiempaa hyväksytympää.
– Viittomakielen asema on paljon parempi. Se näkyy myös siinä, kuinka kuurojen vanhempien kuulevien lasten asenteessa ja viittomakielen taidossa ja kuinka he kommunikoivat. Ennen se oli aivan erilaista. He voivat olla ylpeitä omasta kielestään ja omasta kulttuuristaan ja elävät kahdessa eri maailmassa, Ojala-Signell iloitsee.