Helsingin ydinkeskustassa, vanhalla linja-autoasemalla sijaitsevalla Laiturilla on kuun loppuun saakka avoinna Paikannimen tarina -niminen näyttely, jossa on mahdollista tutustua suomalaisen viittomakielen nimimaailmaan.
Viittomakieli on mukana näyttelyssä muun yhteistyön kautta.
- Yksi näyttelyn järjestäjistä on Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Kotus on työnantajani, ja siellä tutkitaan useita kieliä, myös suomalaista ja suomenruotsalaista viittomakieltä. Nyt mukaan pyydettiin myös suomalaisen viittomakielen paikannimiä, kertoo näyttelyn viittomakielisestä osuudesta vastaava tutkija Leena Savolainen Kotuksesta.
Näyttelyssä esitellään yhteensä 28 suomalaisen viittomakielen paikkaviittomaa, joista kolme stillkuvina julisteessa ja 25 videoina kosketusnäytöllä käytettävässä ohjelmassa.
Paikkaviittomien alkupera usein suomessa
Kunkin viittomakielisen nimen muodostustavasta on annettu kuvaus ja usein myös perustelu sille, miksi kyseinen paikka on saanut juuri sellaisen nimen. Esimerkiksi Laihian nimeksi on lainattu viittoma, joka merkitsee nuukaa, saitaa. Syynä on laihialaisten maine erityisen säästäväisinä ihmisinä.
- Otoshan on pieni, mutta yritimme valita mukaan sellaisia viittomia, joiden avulla voi ymmärtää kuinka paikannimiä luodaan suomalaisessa viittomakielessä sekä viittomia, joiden alkuperä ja tarkoitus tiedetään, Savolainen viittoo.
Viittomakielisistä nimistä monet on muodostettu eri tavoin paikan suomenkielistä nimeä hyödyntäen, mutta myös omaperäistä nimistöä on runsaasti. Uusillekin paikoille löytyy silti yleensä nopeasto oma viittoma, koska paikan kirjoitetun nimen tuottaminen sormiaakkosilla on työlästä.
Näyttelyssä hyödynnettiin yhteishankkeena tuotettua paikannimiviittomistoa, joka sisältää tällä hetkellä noin 1 000 suomalaisen ja ulkomaisen paikan nimeä. Kuvaukset nimien muodostusperusteista tuotettiin näyttelyä varten erikseen.
Yhteishankkeeseen osallistuivat Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen viittomakielen lautakunta, YLEn viittomakieliset uutiset, Kuurojen Liitto ja Jyväskylän yliopiston opiskelijoita.
Näyttelyssä olisi haluttu esitellä myös suomenruotsalaisen viittomakielen nimistöä, mutta valmiita aineistoja ei valitettavasti ole eikä keruu- ja tutkimustyötä ollut näyttelyä varten mahdollista järjestää.