Turun yhdistys perustettiin vuonna 1886, ja se on maamme vanhin kuurojen yhdistys. Yhdistyksen nimi oli alunperin Döfstumföreningen i Åbo, suomeksi käännettynä Mykkäinseura Turussa.
Turussa oli tuohon aikaan todennäköisesti eniten viittomakielisiä kuuroja. Heillä oli tapana kokoontua seurustelemaan Fritz ja Maria Hirnin kotiin. Vierailijoita riitti, ja vähitellen seuraelämä alkoi käydä pariskunnan voimille.Vieraillessaan Ruotsissa Hirnit törmäsivät ensimmäistä kertaa kuurojen yhdistystoimintaan. Fritz alkoi järjestää samanlaista myös Turkuun.
Yhdistyksen tarkoituksena oli alusta asti yhdessäolo ja seurustelu. Tavoitteeksi mainittiin kuitenkin myös kuurojen aseman parantaminen yhteiskunnassa.
Turun Kuurojenyhdistys on pysynyt elinvoimaisena, vaikka monet muut yhdistykset ovat joutuneet supistamaan toimintaansa. Turussakin kokoontumiset ovat muuttaneet muotoaan vuosien aikana.
"Ennen vanhaan eri-ikäiset järjestivät yhteisiä kokoontumisia. Nyt porukka on jakaantunut", yhdistyksen puheenjohtaja Maritta Jarva kertoo.
Pentti Kostiainen on ollut yhdistyksen jäsen vuodesta 1952. Hän ei juurikaan käy yhdistysilloissa, mutta bridgen pelaaminen sen sijaan kiinnostaa.
"Se on hyvää aivojumppaa", Kostiainen selittää.
Turun kaupunki ja kuurojen yhdistys eivät ole liiemmin tehneet yhteistyötä. Kaupunki ei myönnä yhdistykselle avustuksia taloudellisista syistä. Turkulaiset kuurot eivät myöskään saa Kuurojen Liiton kuukausitiedotteita, koska Turku on vuosia sitten lopettanut harkinnanvaraisen tuen. Puheenjohtaja Maritta Jarva kuitenkin toivoisi, että kaupungin kanssa saataisin aikaan yhteistyötä.
"Pitäisi päästä neuvotteluun, jotta kaupunki ymmärtäisi tarpeemme, ja yhteistyö voisi alkaa. En aio luovuttaa", Jarva toteaa.
