Espoolainen Tuija Mustonen on pitkäikäisten naisten sukua. Elossa on naisia viidessä sukupolvessa.
Heistä nuorimmainen, Lilan, syntyi maanantaina. Hänen isosiskonsa, neljävuotias tyttärentytär Milana on isoäidin silmäterä. Isoäiti ja Milana viettävätkin paljon aikaa yhdessä.
Tuijasta on hyvin tärkeää välittää lapsenlapsilleen myös viittomakielisen kulttuurin perintö.
– Menen Milanan kanssa esimerkiksi uimaan läheiseen uimahalliin. Käymme yhdessä myös isossa ja hienossa leikkipuistossa, joka on Milanan lempipaikka. Olemme myös käyneet Teatteri Totin lastenesityksissä, joista Milana on tykännyt. Viittomakielistä kulttuuria haluan nimenomaan antaa "isoäidin perintönä". Kun olen jonain päivänä poissa, lapset osaavat viittoa, kertoo Mustonen.
Tuija Mustonen kertoo, että hän haluaa olla lämmin ja luotettava isoäiti. Hän leikkii mielellään ja tekee yhdessä monenlaisia asioita, joista yksi on leipominen.
– Pullan leipominen on meidän juttu. Leivotaan myös leipää. On mukava nähdä, kun tyttö kysyy viittomakielellä "leivotaanko?, Mustonen kertoo.
Paitsi viittomakielistä perintöä, Tuija aikoo siirtää eteenpäin osan siitä perinteestä, jonka hän sai omalta isoäidiltään. Tässä luonnolla on tärkeä rooli.
– Muistan omasta isoäidistäni siitä, että hän tunsi monia suomalaisia perinteitä, joista osa jatkan myös. On muutamia asioita joita en kuitenkaan tee, kuten karjalanpiirakoita tai kalakukkoa. Meillä oli paljon yhteisiä hetkejä ja metsässä oleskelua.Teen samoin lapsenlapseni kanssa. Haluan hänen oppivan asioita luonnosta ja arvostamaan luontoa. Tämän asian isoäidiltäni haluan siirtää edelleen, Tuija toteaa.