Helsingin Albertin koulussa on menossa oppitunti. Esikoululainen Matteo Kluk-Laurila ja ekaluokkalainen Loretta Künnapuu harjoittelevat yhdessä laskemista, jonka jälkeen he esittävät satunäytelmää sammakon ja jäniksen kilpajuoksusta. Tunnelma on innostunut, osittain televisiokameran paikalla olon vuoksi. Opettaja Sanna Lehti seuraa oppilaiden työskentelyä ja pysäyttää välillä tilanteen antaakseen heille neuvoja. Kaikki keskustelut käydään viittomakielellä.
Opettaja Sanna Lehti valmistui lastentarhanopettajaksi vuonna 1987 ensimmäisenä kuurona. Vuodesta -94 hän on työskennellyt Albertin koulussa erityisluokanopettajana. Vajaassa 20 vuodessa kuurojen koulu on muuttunut valtavasti.
- Kun aloitin tehtävässä vuonna -94, lapset viittoivat ja viittomakieli oli mukana vahvasti. Nyt viittominen on vähentynyt paljon. Osa viittoo suomeksi, osa puhuu enemmän, ja viittomakielisiä on muutama. Mielestäni tilanne päiväkodeissa on samanlainen: Viiittomakieli näkyy vähemmän kuin vaikka vielä kymmenen vuotta sitten, Lehti kertoo.
Lastentarhanopettajia on ollut Suomessa jo 120 vuoden ajan. Juhlavuotta Opetusalan keskusjärjestön toimestä näyttävästi lokakuun puolivälissä.
Vuosien mittaan lasten päivähoidosta on tullut jokaisen lapsen oikeus. Ala työllistää suuren määrän lastentarhanopettajia. Opetusalan keskujärjestöön OAJ:hin kuuluu lähes 14 000 alan ammattilaista.
Lastentarhanopettajista alkaa olla monin paikoin jo jopa pulaa. Viittomakielisten kohdalla tilanne on valitettavasti päinvastainen. Tämä tiedetään, ja alan koulutuksen on hankkinut vain kolme kuuroa.
Myös kouluissa tarve viittomakielisille opettajille vaihtelee runsaasti.
- Viime vuoteen verrattuna nyt on paljon töitä. On vaikeaa tietää, tuleeko lisää oppilaita ja riittääkö töitä vai siirretäänkö minut muualle esimerkiksi johonkin päiväkotiin? Se on täysi arvoitus, Lehti arvioi tulevaisuuden työnäkymiä.