Teatteritulkkaukset saivat ensimmäisen vakituisen paikkansa helmikuun alussa, kun helsinkiläinen Koko-teatteri esitti viittomakielelle tulkattuna näytelmän Ei muistomerkkiä Gudrun Ensslinille.
Kyseessä on teatterin 15-vuotisjuhlan kunniaksi uudelleen ohjelmistoon otettu monologi, joka kertoo vankeudessa olevasta saksalaisesta vasemmistoterroristista.
Teatterin tarkoituksena on ryhtyä tarjoamaan tulkkauksia kaikkiin näytelmiinsä ympäri vuoden.
- Vuoden 2013 aikana tulossa olevista teoksista on tarkoitus tehdä jokaisesta yksi tai kaksi tämmöistä tulkattua esitystä, jotta saamme siihen sellaista jatkumoa ja rutiinia, ja saamme tavoitettua sitä kohdeyleistöä, joka tätä tarvitsee, kertoo KokoTeatterin johtaja Anna Veijalainen.
Näytelmien tulkkaukset ovat osa kulttuuripalveluiden esteettömyyttä, jota valtion taidemuseon alainen kulttuuria kaikille -palvelu on ajanut ajanut jo lähes kymmenen vuoden ajan.
Palvelu siirtyy yhdistykselle, jonka kulttuurialan toimijat perustivat pari viikkoa sitten. Ajatus kulttuuripalveluista, joihin kaikki saavat osallistua, ja jossa kaikki saavat olla näkyvissä, on onneksi juurtumassa suomalaiseen kulttuurikenttään.
- Senhän pitäiskin olla jotenkin semmoinen itsestäänselvä osuus sitä toimintaa, että ne ei oo aina jotain kummallisia erityishankkeita, Veijalainen toteaa.
Koko-teatteri on tulkkausten lisäksi tuottanut syyskaudella esitetyn näytelmän, jossa osa näyttelijöistä oli mielenterveyskuntoutujia. Vastaavia tuotantoja on luvassa ehkä myöhemminkin, eikä näytelmien tekstittämistä suomeksikaan pidetä mahdottomana.
- Ei se ole loppujen lopuksi lainkaan kauhean järjestää, kun on kuitenkin nykyään toimivaa tekniikkaa olemassa. Että aivan hyvin voidaan niin tehdä, jos joku osaa ja ymmärtää semmoista ehdottaa, Veijalainen naurahtaa.