Vaalit eivät ole helppo paikka viittomakielisille tai vammaisille ehdokkaille. Kunnanvaltuustoihin on vaikeaa päästä, saati sitten eduskuntaan.
Näissäkin kuntavaaleissa kaksi viittomakielistä ehdokasta ylsi kotikuntiensa valtuustojen varasijoille. Tämän pidemmälle kuurot eivät olekaan päässeet kunnan- tai valtakunnanpolitiikassa.
Aiemmin kunnanvaltuutettuna ja kansanedustajana toiminut kynnys ry:n toiminnanjohtaja Kalle Könkkölä kertoo, että vammaisilta valtuustoihin pääseminen vaatii paljon työtä. Vaikka hän ei päässyt näissä vaaleissa läpi, tietää hän muutamia vammaisia ehdokkaita, jotka valittiin valtuustoihin.
- Täytyy ensin päästä ehdolle omassa poliittisessa ryhmässään ja siellä saada sitten jonkinlainen asema, että pääsee, esille. Sitten tehdä ihan hirveästi työtä ja sitten kerätä tukijoukkoja. Suomessa vaaditaan nykyään myös jo pelkästään kunnallisvaaleissa vaaditaan aika paljon rahaa. Että mitä suurempi kunta sen isompia täytyy vaalibudjettien olla. Helsingissä 1000 euroa on pikkuraha vaalikampanjassa, Könkkölä kertoo.
"Vammaiskiintiöt eivät sovi Suomeen"
Muualla maailmassa epätasa-arvoa valtuustoissa tai parlamenteissa on yritetty paikata erilaisilla vammaiskiintiöillä. Könkkölä ei tälle mallille lämpene.
- En usko siihen ja se on suomalaiselle järjestelmälle vieras. Mutta se mitä me voitais tehdä helposti, on se, että kunnalliset vammaisneuvostot sais paremman aseman ja niitä kuunneltais oikeasti eikä leikisti, Könkkölä sanoo.
Valtaosa niin kuuroista kuin vammaisista yleensä pitää parhaana ja helpoimpana tapana vaikuttaa etujärjestöjen kautta. Könkkölän mukaan näin kannattaa ehdottomasti tehdä, mutta muistuttaa, että valtuuston jäsenenä on mahdollista päästä vaikuttamaan asioihin myös suoremmin.
- Minun kokemukseni on se, että kun pääsee vaikuttamispaikalle ja vaikuttamaan, niin sillä voi olla merkitystä. Itse Helsingin rakennuslautakunnassa olen pystynyt vaikuttamaan siihen, että moni talo on esteettömämpi kuin ilman minua olisi ollut.