Luterilaisen kirkon viittomakielen käännöshanke on saatu päätökseen. 14 vuotta kestäneen urakan viimeisenä virallisena käännöksenä valmistui kodin siunaamisen kaava. Samalla kirkolliskokouksen aikanaan asettamat tavoitteet tulivat täytetyksi.
- Ne käännökset, mitä kirkolliskokouksessa vuonna 1998 päätettiin tehtäväksi, on nyt toteutettu, kertoo kuurojen pappi Riitta kuusi Kirkkohallituksesta.
Kirkon tavoitteena oli paitsi saada omaa sanomaansa viittomakielelle, myös osaltaan noudattaa perustuslakiinkin kirjattua kuurojen oikeutta viittomakieliseen tiedonsaantiin.
Vaikka suuri käännöshanke on nyt päättynyt, saattaa työ vielä jatkua yksittäisten, pienempien käännösprojektien muodossa. Käännökset pitää saada nyt myös vakiintumaan yleiseen käyttöön. Tämä työ on alkanut lupaavasti jo hankkeen aikana, kertoo Kirkkohallituksen kääntäjä Tarja Sanholm.
- Kymmenen vuoden aikana on tapahtunut suuri muutos. Nyt tämä nähdään mukavana ja kiinnostavana asiana. Olen huomannut eron, kun olen vuoden aikana vieraillut - seurakunnissa. Aiemmin sain paljon palautetta. Nyt tilalle - on tullut pohdinta siitä, mitä tekstit merkitsevät nykyaikana. Selvästi halutaan päästä keskittymään asiasisältöön, -mikä on mahdollista nyt, kun käännökset ovat kunnossa -ja ymmärrettävää viittomakieltä.Oikeaan suuntaan ollaan menossa.
Kääntäjinä hankkeessa ovat työskennelleet viittomakieliset Tomas Uusimäki ja Tarja Sandholm, jotka jättävät työn tyytyväisinä tuloksiin, mutta silti haikein mielin. Ainakin Sandholmille työ kirkossa on antanut muutakin kuin leivän pöytään.
- Luulen, että olen kasvanut henkisesti. Ymmärrän laajemmin kristillisyyden sisällön ja sanoman. Samalla koko elämänkuvani on muuttunut paljon, Sandholma kertoo.