Huonosti nukkuminen helteellä on yleistä, toteaa kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri ja Suomen unitutkimusseuran puheenjohtaja Anu Muraja-Murro Kuopion yliopistollisesta sairaalasta.

Lämpötila alkaa yleensä vaikuttamaan uneen, kun elohopea pysyy yölläkin 20 asteen tienoilla ja ylittää mukavuusalueemme.

– Fysiologinen syy on, että kuumuus katkoo unta, jolloin unen virkistävä vaikutus on selvästi huonompi, Muraja-Murro kertoo.

Hellejaksojen öinä kehon syvälämpötila nousee ja samalla rasittuvat sydän- ja verisuonielimistö tavallista enemmän.

– Sydämen pitää pumpata enemmän verta iholle ja raajoihin, jotta lämmönluovutusta pystyttäisiin lisäämään ja saataisiin keho viilentymään.

Helteellä nukkujan keho on siis lievässä lisärasitustilassa.

– Elimistö käy hieman ylikierroksilla ja juuri se heikentää unta, Muraja-Murro tarkentaa.

Uni on aivojen siivousjärjestelmä

Kuumuuteen heräily ja havahtuminen sotkee myös unen luontaisen rytmin.

– Kuumus heikentää unen makroskooppista rakennetta eli unisyklit eivät tule siten esille kuin normaalina hyvänä yönä. Silloin nukutaan ensin kevyttä unta, sitten mennään syvään uneen, kunnes tulee rem-uni, ja tämä toistuu syklissä.

Rem- eli vilkeunen aikana nähdään eniten unia. Muraja-Murron mukaan huonosti nukutun yön jälkeinen väsymys on keskeisesti seurausta juuri siitä, että unen rakenne on edellisen mennyt yön aikana rikki.

Vielä viitisen vuotta sitten lääketieteen piirissä oltiin sitä mieltä, että unen aikana ei tapahdu fysiologisesti mitään erityistä, eli keho vain nukkuu.

– Tämä näkemys on nyt muuttunut. Nyt on todettu, että unen aikana aivoissa tapahtuu aktiivista puhdistautumista. Toisin sanoen, elimistö lisää glia-nestekiertoa aivoihin ja glymfaattinen järjestelmä toimii aivan kuin siivoussysteeminä siellä. Järjestelmä puhdistaa kuona-aineita aivoista nimenomaan sen syvän unen aikana.

Jos syväuni muuttuu rikkonaiseksi tai sitä ei tule, aivojen yöllinen puhdistautuminen estyy.

– Sen takia on seuraavana päivänä sellainen väsynyt ja tunkkainen olo, Muraja-Murro kertoo.

Unitutkijan viisi vinkkiä parempaan yöuneen helteellä

1. Makuuhuoneen pitäminen viileänä. Vedetään päivällä verhot kiinni, avataan illalla ikkunat, kun ilma on viilentynyt.

2. Viilentävät tuulettimet ja ilmastointi. Ajastimella varustettu laite auttaa nukahtamaan, mutta sammuu myöhemmin yöllä.

3. Vältä kovaa liikuntaa ja maustettuja ruokia ennen nukkumaanmenoa. Molemmat nostavat jo valmiiksi elimistön lämpötilaa.

4. Viileähkössä suihkussa käynti ennen nukkumaanmenoa.

5. Hyvästä puuvillasta valmistetut vuodevaatteet saattavat tuottaa viileyden tuntua iholle.

Kreikkaa on koetellut sunnuntaista asti helleaalto. Lämpötilat ovat yltäneet paikoin 40 asteeseen.

Kreikassa puhutaan kovasta helteestä, kun lämpömittari ylittää 39 asteen. Helleaallot ovat yleisiä kesäkuun puolivälistä syyskuun alkupuolelle.

Kreikkalaiset antavat nämä 16 ohjenuoraa helteisiin.

Sulje ovet ja kastele parveke

1. Vietä aikaa rannalla jääkahvin äärellä.

2. Jos se ei ole mahdollista, ajoita raskas fyysinen työ varhaiseen aamuun tai iltaan.

3. Pysyttele sisätiloissa päivän kuumimpaan aikaan. Mikäli tilat eivät ole ilmastoituja, suosi rakennuksen alinta kerrosta.

4. Pidä kuumaan aikaan ovet kiinni ja markiisit alhaalla. Päästä raikasta ilmaa sisään vasta auringonlaskun jälkeen.

5. Viilennä parveketta kastelemalla sitä letkulla.

6. Vanhuksia ei ole hyvä jättää yksin. Kovalla helteellä kaupungit ja kunnat avaavat Kreikassa ilmastoituja julkisia tiloja, joita kannattaa hyödyntää.

Muista näppärät tuulettimet

7. Aseta ilmantuulettimen eteen ison jääpalakulho ja kohdistaa puhallus jääpaloihin.

8. Käytä tietokoneella työskenneltäessä koneeseen kytkettävää minituuletinta tai pattereilla toimivaa käsituuletinta.

9. Vältä useiden sähkölaitteiden, kuten ilmastointilaitteen, lämminvesivaraajan ja uunin käyttämistä samaan aikaan. Lyhyet sähkökatkokset ovat yleisiä Kreikassa helteiden aikana, kun sähköverkko kuormittuu.

Suosi hedelmiä ja salaatteja

10. Syö kevyesti, pieniä annoksia ja vältä rasvaista ruokaa. Pääpainon tulisi olla kylminä nautittavissa vihannesruoissa ja kreikkalaisessa salaatissa.

11. Hyviä helteellä syötäviä hedelmiä ovat vesimeloni, persikka, avokado sekä kirsikat ja hapankirsikat.

12. Juo runsaasti viileää mutta ei jääkylmää vettä. Vauvoille hyvä janojuoma maidon ja veden lisäksi on kamomillatee.

Vaatteet pakkaseen ja kumppani kauemmas

13. Jos haluat välttää yöllä ilmastointilaitteen käyttöä, kokeile lakanoiden tai pyjamien laittamista muovipussissa 15 minuutiksi pakastimeen.

14. Voit pitää lakanan päällä jonkin aikaa pakastinkylmää vesipulloa tai jalkapohjien alla pyyhkeeseen kiedottua kylmäkallea.

15. Suihku haalealla vedellä ennen nukkumaan menoa on suositeltavaa.

16. Vanha kansa neuvoo nukkumaan yksin tai pitämään hajurakoa kumppaniin. Halailu hikoiluttaa, ja huoneen lämpötila nousee.

Lue myös:

Asfaltti korventaa tassut, autosta tulee pätsi – eläinlääkärin vinkit lemmikin hoitoon helteillä

Kylmäkalleja sänkyyn, alusvaatteet pakastimeen – Lue lukijoiden kekseliäät hellevinkit olon viilentämiseksi

Kauneusalaa on viime aikoina ravisuttanut tieto amerikkalainen kosmetiikkajätti Revlonin konkurssiuhasta.

Yritys ilmoitti viime viikolla hakeutuvansa velkasaneeraukseen.

Miljardiveloissa oleva 90-vuotias yhtiö on kärsinyt muun muassa inflaatiosta ja koronapandemian aiheuttamista raaka-aineiden toimitusvaikeuksista. Viimeistään koronakriisi on ajanut jo pitkään talousvaikeuksissa olleen yhtiön syöksykierteeseen.

Revlonin perustivat vuonna 1932 veljekset Charles ja Joseph Revson yhdessä Charles Lachmanin kanssa. Alkuun yritys keskittyi kynsilakkojen myyntiin ja myöhemmin sen alle siirtyi muita brändejä, joista tunnetuimpia lienevät Elizabeth Arden sekä Christina Aguilera ja Britney Spears -hajuvedet. Vuonna 1985 miljardööri Ron Perelman osti yrityksen, jonka tuotteita myydään nykyään yli 150 maassa.

Meikkaaminen väheni pandemian aikana

Kauneusteollisuus on yleensä selvinnyt melko hyvin talouden heilahteluista. McKinseyn vuonna 2020 julkaiseman raportin mukaan vuoden 2008 talouskriisin aikaan kosmetiikan kulutus laski hieman, mutta palasi liki ennalleen jo vuoteen 2010 mennessä.

Amerikkalaisen kosmetiikkayhtiö Estée Lauderin omistaja Leonard Lauder puhuu "huulipunaindeksistä", jonka mukaan ihmiset ostavat huulipunia vaikeista ajoista huolimatta. Huulipuna on helposti saavutettava arjen luksustuote, josta ei hevin luovuta.

Koronapandemian myötä meikkaaminen kuitenkin loppui kuin seinään – ainakin hetkeksi. Kotikonttorilla ei jaksettukaan enää laittautua entiseen malliin ja kotoa poistuessakin maski peitti puolet kasvoista, joten syyt meikkaamiseen vähenivät.

Lumenen maajohtajan Tiina Benskyn mukaan niin sanottujen värimeikkien, kuten huulipunien ja luomivärien myynti tippui koronapandemian alussa liki puoleen aiemmasta. Myyntiluvut ovat kuitenkin palaamassa ennalleen.

Meikkaaminen jatkuu taas, mutta eri tavalla. Benskyn mukaan pandemia-aikana ihmisten kiinnostus ihonhoitoon kasvoi selvästi aiempaa enemmän.

– Nyt haetaan heleyttä ja luonnollisuutta. Sisäinen ja ulkoinen hehku ovat se juttu, Bensky sanoo.

Raaka-aineiden heikko saatavuus pisti meikkifirmat koville

Lukuisat teollisuudenalat ovat kärsineet koronapandemian aikana toimitusketjujen haasteista. Kosmetiikkateollisuuskaan ei ole tältä välttynyt. Revlon onkin ilmoittanut kärsineensä mittavia taloudellisia tappioita raaka-aineiden ja komponenttien heikon saatavuuden takia. Kilpailu kosmetiikkatuotteiden raaka-aineista on myös nostanut niiden hintoja.

Tiina Benskyn mukaan toimitusketjujen ongelmat ovat näkyneet myös Lumenella. Yhtiö on kuitenkin pystynyt turvaamaan tuotteiden saatavuuden.

– Raaka-aineiden saatavuus on viime aikoina ollut arvaamatonta. Esimerkiksi pullot, pipetit ja kartongit ovat välillä olleet kortilla, Bensky lisää.

Revlon jäi pienempien meikkibrändien jalkoihin

Raaka-aineiden heikko saatavuus ja hidastuneet toimitusketjut ovat varmasti yksi syy Revlonin alamäkeen, mutta yritys oli vaikeuksissa jo ennen pandemiaa. Moni on spekuloinut, että Revlonin markkinointikampanjat eivät ole onnistuneet enää tavoittamaan ajan henkeä ja nuoria kuluttajia. Mielikuva Revlonista on jäänyt 90-luvulle, jolloin kosmetiikkaa mainostettiin televisiossa julkkiskasvojen avulla.

Kauneusvaikuttaja Erika Naakka ei muista nähneensä Revlonin tuotteita saati sen markkinointia pitkään aikaan. Naakka tekee paljon yhteistyötä erilaisten markkinointitoimistojen ja kauneusbrändien kanssa.

– Mietin, että kenelle Revlonin tuotteet on suunnattu. Luksusbrändithän porkuttavat usein kulttituotteillaan ja ne on suunnattu usein vähän vanhemmille kuluttajille, mutta ei Revlon tunnu olevan oikein nuorillekaan suunnattu.

Kulttimaineen avulla ratsastaminen ei siis enää riitä. Meikkitaiteilija Sharon Rubanovitschin mukaan kosmetiikkabrändeiltä vaaditaan nykyään nopeaa reagointia ja jatkuvaa uudistumista.

– Tänä päivänä ei riitä, että on vain ikoninen, vaan pitää innovoida koko ajan. Nyt eletään nopeaa kulttuuria ja uusia brändejä nousee jatkuvasti, hän sanoo.

Joidenkin arvioiden mukaan yritys on jäänyt uusien pienempien meikkibrändien, kuten Rihannan luotsaaman Fentyn tai Kardashian-klaaniin kuuluvan Kylie Jennerin Kylie Cosmetics -merkkisarjojen jalkoihin. Ne ovat kohdentaneet markkinointinsa sosiaalisen median kanaviin, kuten Instagramiin ja Tiktokiin, tavoittaen näin nuoremmat yleisöt.

Rubanovitschin mukaan Revlon saattoi myös kompastua siihen, ettei se ei ymmärtänyt lähteä mukaan vaikuttajayhteistöihin samalla tavoin kuin esimerkiksi sen kovin kilpailija, maailman suurin meikkiyhtiö L'Oréal.

Arkisuus toimii nyt paremmin kuin glamour

Kauneusalan sisällöntuottaja Olivia Bigovicin mukaan kauneustuotteiden markkinoinnissa toimii nyt arkisuus ja kuluttajalähtöisyys. Monet kauneusbrändit ovat nyt alkaneet käyttämään kasvoinaan niin sanottuja normaaleja ihmisiä julkkiskasvojen sijaan. Bigovicin mukaan Tiktok on kanava, jolla alan yritysten pitäisi nyt viimeistään alkaa aktivoitua.

– Ihmiset kaipavat nyt aitoutta ja konkreettisuutta. Tuotteissa on lähdetty tosi luonnolliselle ja arkiselle tasolle, Bigovic sanoo.

Meikkaamisessa saatetaan Bigovicin mukaan pian taas palata voimakkaampien meikkilookien pariin.

– Meikkaaminen alkaa varmasti kiinnostaa taas enemmän, kun festarit ja muut juhlat nyt starttaavat, Bigovic arvioi.

Vaikka meikkaaminen tekee taas paluun, on Revlonilla kova työ kammeta takaisin markkinoille. Konkurssiuhan alla olevalla meikkijätillä on pitkä tie edessään uudistaakseen sekä tuotteensa että maineensa.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 26.6. klo 23:een asti.

Yhdysvaltain kiristynyt aborttilainsäädäntö järkyttää suomalaisia asiantuntijoita. Heidän mukaansa kansalaisten ei Suomessakaan pidä tuudittautua siihen, että seksuaalioikeudet pysyvät, eikä abortin saaminen tuota ongelmia.

– Mikään maa ei ole suojassa siltä, etteikö lainsäädäntöä kiristettäisi, Väestöliiton vaikuttamistoiminnan asiantuntija Riikka Kaukoranta sanoo.

Suomessa suuri enemmistö kannattaa aborttioikeutta. Seksuaalioikeuksia pitää silti edelleen puolustaa.

– Olisi tärkeää ihmisten näiden uutisten myötä ymmärtää, että tässä on kyse isosta itsemääräämis- ja ihmisoikeuskysymyksestä. Ei pidettäsi itsestäänselvinä seksuaalioikeuksia, joita meillä Suomessa on.

Yhdysvaltain korkein oikeus kumosi perjantaina yleisen aborttioikeuden. Osavaltiot voivat itse määritellä aborttilainsäädäntönsä. Noin puolessa osavaltioista oikeus aborttiin säilyy, noin puolessa osavaltioista ei.

Aborttilainsäädäntöä on lievennetty 40 maassa 1990-luvulta alkaen. Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös on dramaattinen askel toiseen suuntaan.

Kaukoranta arvelee, että aloitteita aborttilakien kiristämisestä tullaan näkemään myös muissa maissa.

– Kun naiset ja tytöt menettävät perustavanlaatuisen oikeuden päättää itse lisääntymisestään, niin kyseessä on todella suuri uhka ihmisoikeuksille globaalisti. Tämä ei koske vain ihmisiä rapakon takana vaan raskaana olevien naisten keho on taistelukenttä myös Euroopassa, ihmisoikeusjärjestö Amnestyn Suomen osaston sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntija Pia Puu Oksanen sanoo.

Hän arvelee, että Yhdysvaltain linjauksista voivat ottaa mallia sellaiset Euroopan maat, joissa naisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista on tullut sisäpolitiikan teon väline.

– Ajattelen lähinnä Unkaria ja Puolaa. Puolassahan vasta vähän aikaa sitten aborttilainsäädäntöä kiristettiin. Mutta näen, että kaiut vahvistuvat ympäri Eurooppaa.

Vanhastaan Yhdysvaltain abortinvastaisen liikkeen vaikutus näkyy ennen kaikkea Väli-Amerikassa. Vaikka maat ovat pääosin katolisia, USA:n herätyskristillisten liikkeiden vaikutus on Puu Oksasen mukaan niissä suurta.

Monissa Väli-Amerikan maissa abortti on täysin kielletty myös raiskaustapauksissa ja lainsäädäntö on jo niin tiukka ettei kiristämisen varaa ole.

Ääriliikkeille aborttien vaikeutuminen on voitto

Puu Oksasen mukaan Yhdysvaltain korkeimman oikeuden aborttilinjaus oli voitto monissa Euroopan maissa toimivalle Agenda Europe -verkostolle.

– Agenda Europe on ultrakonservatiivinen fundamentalistiskristillinen verkosto, joka ajaa Euroopassa isolla rahalla ja vaikutusvallalla abortin, ehkäisyn ja esimerkiksi homoseksuaalisuuden kieltoa. Verkosto saa miljoonien dollarien rahoituksen USA:n äärikonservatiiveilta ja ottaa vaikuuttamistyössään mallia Yhdysvalloista.

Kaukoranta arvelee, että Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätös vahvistaa eri puolilla maailmaa Anti-gender-liikehdintää, joka vastustaa seksuaalioikeuksia, ihmisten oikeuksia päättää omasta kehostaan, identiteetistään ja ihmissuhteistaan.

– Joka puolella maailmaa on ihmisiä, jotka haluavat kieltää heiltä heidän seksuaalioikeutensa ja itsemääräämisoikeutensa.

Suomessa aborttilakia ei tulkita tiukasti

Suomessa aborttilainsäädännön kiristämisellä ei ole juuri kannatusta. Kaukoranta ja Puu Oksanen toivovat, että Yhdysvaltain kiristynyt aborttilinjaus johtaa Suomessa ennemminkin vastakkaiseen reaktioon.

– Toivotaan, että se heijastuisi niin päin, että kansalaisaloite aborttilainsäädännön lieventämisestä etenisi ja aborttilainsäädäntö saataisiin Suomessa pohjoismaiselle tasolle eli ei tarvittaisi enää kahden lääkärin lausuntoa, Kaukoranta sanoo.

Oma tahto 2020 -kansalaisaloite on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Aloitteessa vaaditaan, että abortin saamiseen riittäisi raskaana olevan oma tahto. Nykyisessä laissa vaaditaan kahden lääkärin erilliset lausunnot.

Puu Oksasen mukaan aborttilainsäädännön uudistaminen osoittaisi, että Suomessa halutaan suojella kehollista itsemääräämisoikeutta.

– On korkea aika saattaa lainsäädäntö vastaamaan käytäntöä, joka Suomessa jo pitkälle on olemassa. Näin toivon että korkeimman oikeuden päätöksellä olisi aborttioikeutta vahvistava vaikutus Suomessa

Käytännössä aborttia Suomessa haluavat saavat sen. Puu Oksala on kuitenkin huolissaan siitä, että nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa paljon tiukemman tulkinnan.

– Suomessa lainsäädäntö on yksi Euroopan kireimpiä mutta sitä on onneksi toteutettu jo pitkään ihmisoikeuslähtöisesti.

Kiellettyjä abortteja tehdään salassa vaarallisesti

Aborttilakien kiristämiset eivät maailmalla ole vähentäneet abortteja.

– Se tekee pelkästään aborteista äärimmäisen vaarallisia, ihmisiä tulee vammautumaan ja varmasti kuolemaan enemmän turvattoman vaarallisen abortin takia, Kaukoranta sanoo.

Abortteja voidaan hänen mukaansa vähentää ainoastaan tarjoamalla ihmisille tietoa ja ehkäisymahdollisuuksia.

Varakkailla henkilöillä on varaa matkustaa teettämään abortti toisaalle, joten eniten aborttilakien kiristämisestä kärsivät vähävaraiset, joilla ei myöskään välttämättä ole kunnollista terveydenhuoltoa.

– Epätoivoiset ihmiset tekevät abortteja kyseenalaisilla, vaarallisilla välineillä.

Yhdysvalloissa asiantuntijat pelkäävät, että seuraavaksi ryhdytään rajoittamaan sukupuoli- ja seksuaalivähemistöjen oikeuksia ja ehkäisyoikeutta sekä kokonaisvaltaista seksuaalikasvatusta.

Turkulainen Taija Tyynmaa alkoi käyttää päihteitä jo 11-vuotiaana. Alkoholin ja huumeiden käytön seurauksena rikollisuus tuli kuvioon mukaan, ja tie vei vankilaan pariinkin otteeseen.

– 25 vuotta olen käyttänyt kaikkia päihteitä, joilla saa pään sekaisin.

Nyt Tyynmaa on ollut raittiina kuusi vuotta. Lopettamispäätös kypsyi vankilassa, kun tyttäreltä tuli kirje, jossa tämä toivoi äitinsä lopettavan päihteiden käytön.

– Alkoi riittää, tuli pohja vastaan. Olin huonossa kunnossa ja istuin pitkää tuomiota. Päätin, että nyt saa loppua.

Vankilan jälkeen Taija Tyynmaa hakeutui päihdekuntoutukseen, ja sen jälkeen Turun A-Kiltaan kokemusasiantuntijakoulutukseen. Nykyään hän antaa vertaistukea muille alkoholi- ja huumeriippuvuuksista kärsiville.

– Koen, että minä olen se juttu. Kerron omaa tarinaani, omia kokemuksia. Toinen saa sen tunnetilan, että minä olen käynyt samoja asioita läpi kuin hän.

Tyynmaa sanoo, että vertaistuessa tärkeintä on puhuminen ja kuunteleminen. Tyynmaa uskoo, että päihderiippuvaisen on helpompi ottaa vastaa asioita kokemusasiantuntijalta eli ihmiseltä, joka puhuu omien kokemustensa kautta.

– Päihderiippuvaisilla on auktoriteettiongelma. Kun siinä on vertainen, tätä ongelmaa ei ole.

Päihderiippuvaisten hoitoon uudet keinot

Turun A-Kilta perustettiin 60 vuotta sitten, kesäkuun 25. päivänä 1962. Siitä alkoi vapaaehtoisuuteen ja vertaistukeen perustuva päihderiippuvaisten hoitotoiminta Suomessa.

Toimivia A-Kiltoja on tällä hetkellä Suomessa 60. Niissä on jäseniä yhteensä 3 000, ja erilaisissa keskusteluryhmissä tai tilaisuuksissa oli viime vuonna käyntikertoja yhteensä 160 000.

Turun A-Kilta on Suomen suurin. Siellä on jäseniä 750, ja käyntikertoja vuositasolla 40 000.

A-kiltatoiminta tänä päivänä on paljolti samanlaista kuin perustamisen alkuaikoina: päihteetöntä, vapaaehtoisuuteen perustuvaa vertaistukitoimintaa päihdeongelmaisille ja heidän läheisilleen.

Alkuvuosina Turun A-Killan toiminnassa oli mukana vain muutamia kymmeniä ihmisiä. Nykyään toiminta on ammattimaisempaa. Palkkatöissä ja palkkatuella on toistakymmentä ihmistä, ja lisäksi toimintaa pyörittää satakunta vapaaehtoista. Rahoitus tulee pitkälti sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Vertaistukitoiminta on yhdessä tekemistä ja kokemista. Esimerkiksi Turun A-Killassa harrastetaan monenlaista. Keskusteluryhmien lisäksi on petankkia, uimista, biljardia, kuntosalia. On oma ruokala, ja hävikkiruoan jako on tärkeä osa toimintaa. Myös retkiä tehdään paljon.

– A-kiltatoiminta tarjoaa hyvän, päihteettömän elämän ja uusia kavereita, sanoo toiminnanjohtaja Janina Rosten-Nurmi.

Rosten-Nurmi tiivistää vertaistukitoiminnan ytimen.

– Voi luottaa, että kaveri ymmärtää, mistä on kyse.

Turun A-Kilta oli siis tienraivaaja päihderiippuvaisten vertaistukitoiminnassa Suomessa. Vaikka kaikki A-Killat ovat itsenäisiä yhdistyksiä ja tarjoavat erilaisia palveluja, niitä kaikkia yhdistää muutama seikka.

– Nämä ovat matalan kynnyksen paikkoja. Täällä eletään aina sitä yhtä raitista päivää kerrallaan, ja tänne voi tulla kuka tahansa vaikka vaan tapaamaan ihmisiä, Turun A-Killan toiminnanjohtaja Janina Rosten-Nurmi sanoo.

Vertaistuesta hyötyy kumpikin osapuoli

Turkulainen lähihoitaja Satu Lagercrantz sanoo alkoholisoituneensa 40 vuotiaana. Rattijuopumustuomiosta saamansa yhdyskuntapalvelun hän suoritti Turun A-Killassa.

Alkoholista eroon päästyään hän opiskeli päihde- ja mielenterveystyön erityisammattitutkinnon. Vuodesta 2020 lähtien hän on toiminut vapaaehtoisena kokemusasiantuntijana Turun A-Killassa.

Lagercrantzin mukaan A-Killan toiminta yhdistää hyvällä tavalla sekä niitä, jotka pyrkivät eroon riippuvuudesta että niitä, jotka ovat jo päässeet kuiville.

Vertaistuen antaja on myös itse saajana.

– Meidän kaikkien tehtävä täällä on yrittää päästä irti viinasta ja pitää huolta toisistamme. Ollaan yhdessä ja tuetaan toinen toisiamme.

Myös Lagercrantz sanoo, että vertaistukeen pohjautuvassa toiminnassa on tärkeää, että toinen voi luottaa siihen, että tuen antaja tietää, mistä puhuu.

– Se, että on samankaltaisia menneisyyksiä, tarkoittaa, että toinen ymmärtää, mistä sinä puhut. Ei tarvitse selittää asioita niin kuin "tavikselle".

Lagercrantz sanoo käyvänsä usein Pääskyvuoressa sijaitsevassa Turun A-Killan toimintakeskuksessa Pääskyntuvassa, vaikka ei olisikaan varsinaisesti työtehtävissä.

– Täällä on mukavaa ja hyvin vapaamuotoista olemista, viihdyn täällä. Tänne voi tulla ja lähteä, kun huvittaa.

Tällä hetkellä Turun A-Killan toimintaan osallistuu noin 400 kävijää viikossa. Toiminnanjohtaja Janina Rosten-Nurmi sanoo, että korona-aikana juominen on pahentunut.

– Vuonna 2019 kävijöitä oli noin 300 viikossa. Tiedämme, että avuntarvitsijoita on paljonkin, mutta ongelma on siinä, miten saisimme heidät toimintaan mukaan.

Rosten-Nurmi sanoo, että päihteettömyys vaatii usein suuren elämänmuutoksen. Esimerkiksi vanhoista juomakavereista pitää päästä eroon.

– Pääydin on, että jos haluat hyvää elämää, se tarkoittaa kaveripiirin muutosta. Täällä on mahdollista saada uusia tuttavia, uutta tekemistä, ja laittaa arjen hallintaan liittyvät asiat kuntoon.

Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella 28. kesäkuuta kello 23:een asti.

Lue lisää:

Naisten päihdekuntoutusyksikössä jo joka kolmas asiakas on sote-alan ammattilainen – päihdeongelmiin puututaan töissä yleensä liian myöhään

Jenna pääsi äitien päihdekuntoutukseen koronatilanteesta huolimatta, kaikilla ei käynyt yhtä hyvä tuuri – taustalla pula neuvola-ajoista ja rahasta

Vakavasti päihderiippuvainen "Pepsi" on nyt poissa – miksei riippuvuuteen sairastuneiden hoitoon ole toimivia ratkaisuja?

Helsingin Sanomien tuoreen mielipidekyselyn mukaan selvä enemmistö suomalaisista ei halua Suomen muuttavan lakejaan tai tinkivän periaatteistaan, jotta Turkin asettamat ehdot Suomen Nato-jäsenyydelle täyttyisivät. Näin katsoo 70 prosenttia suomalaisista, kun 14 prosenttia katsoo mahdolliseksi sen, että Suomi voisi joustaa.

17 prosenttia ei osannut sanoa mielipidettään kysymykseen. Nato-jäsenyyden kannatus on noussut HS:n kyselyn mukaan ennätykselliseen 79 prosenttiin, kun toukokuun kyselyssä jäsenyyttä kannatti 73 prosenttia suomalaisista. Suomen Nato-jäsenyyttä vastustaa 11 prosenttia suomalaisista, ja 10 prosenttia ei osaa sanoa mielipidettään.

Nato-jäsenyyden kannatus on kohonnut liki kaikissa väestöryhmissä, mutta kannatuksen kasvua selittää epävarmojen osuuden pieneneminen. Kantar TNS:n toteuttamassa kyselyssä oli runsas tuhat vastaajaa.

Tulosten virhemarginaali on koko aineiston tasolla noin 3,1 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Ratatyöt Tampereen ja Toijalan viivästyvät entisestään

Juhannuksena ruuhkia ja myöhästymisiä aiheuttaneet ratatyöt jatkuvat Tampereen ja Toijalan välillä todennäköisesti yhteentoista aamulla maanantaina. Henkilöjunia pyritään Fintrafficin mukaan korvaamaan linja-autoilla Toijalan ja Tampereen välillä. Yöjunat sen sijaan odottavat radan avautumista. Juhannuksen ratatyöt ovat myöhästyneet aikataulusta niin idässä, lännessä kuin Keski-Suomessakin. Voit seurata tilannetta Ylen päivittyvästä artikkelista.

Suomen kehuttu työterveysjärjestelmä on täynnä ongelmia, mutta niistä ei julkisuudessa juuri puhuta

Viime kuukausina suomalaisen työterveyshuoltojärjestelmän mielekkyydestä on jälleen käyty keskusteluja, jotka käynnistyivät, kun THL:n Mika Salminen moitti järjestelmää typeräksi ja tehottomaksi Ylen Korona-ajan tilinpäätös -dokumentissa.

Työterveyshuolto toimii erinomaisesti, mutta samalla se tekee Suomen terveydenhuoltojärjestelmästä hyvin epätasa-arvoisen. Terveydenhuollon tasa-arvomittauksissa Suomi sijoittuu OECD-maiden häntäpäähän.

Yle kysyi asiasta yhteiskuntapolitiikan ja terveystaloustieteen tutkijoilta. Kokosimme ongelmat, joita työterveyshuolto tuo Suomen terveydenhuoltojärjestelmään.

Päihdekuntoutujien vertaistuki alkoi 60 vuotta sitten Turun A-Killasta

Turun A-Kilta perustettiin 60 vuotta sitten, kesäkuun 25. päivänä 1962. Siitä alkoi vapaaehtoisuuteen ja vertaistukeen perustuva päihderiippuvaisten hoitotoiminta Suomessa.

Toimivia A-Kiltoja on tällä hetkellä Suomessa 60. Niissä on jäseniä yhteensä 3 000, ja erilaisissa keskusteluryhmissä tai tilaisuuksissa oli viime vuonna käyntikertoja yhteensä 160 000. Turun A-Kilta on Suomen suurin.

Hollanti harppasi Euroopan ykköseksi aurinkosähkön tuotannossa

Hollannissa siirrytään uusiutuvaan energiaan nyt nopeinta tahtia koko maailmassa. Vuonna 2019 Hollannin sähkönkulutuksesta 14 prosenttia tuotettiin aurinko- ja tuulivoimalla, mutta vuonna 2021 jo 25 prosenttia.

Tänä keväänä Hollanti pomppasi vieläpä Euroopan ykköseksi aurinkosähkön tuotannossa asukasta kohden, ohi Saksan. Selvitimme, mikä on sateisen maan salaisuus.

Maanantai jatkuu helteisenä

Maanantaina sää jatkuu suurimmassa osassa maata poutaisena, aurinkoisena ja helteisen kuumana. Säärintama ulottuu Pohjois-Karjalasta Länsi-Lappiin.

Sade- ja ukkoskuuroja voi tulla todennäköisimmin Länsi-Lapissa ja paikoin myös Pohjois-Karjalassa.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Kun olin 18-vuotias ja asuin vielä kotona, puhelin alkoi soida iltaisin. Kun vastasin, luurin toisesta päästä alkoi kuulua raskasta huohotusta ja epäselvää mutinaa. Sain selvää, että joku mies jossakin päin, kenties lähelläkin, halusi raiskata minut väkivaltaisella tavalla.

Elettiin lankapuhelinaikaa, eikä soittajaa voinut ennalta arvata. Puheluita alkoi tulla yhä useammin, ne selvästikin kiihottivat miestä. Kun yksinhuoltajaäitini lopulta vastasi ja huusi, että näiden puheluiden on loputtava, mies toisessa päässä nauroi, että voisi raiskata myös äitini.

Otin yhteyttä poliisiin. Tuohon aikaan puheluita oli kuulemma vaivalloista jäljittää. Aiemmista puheluista oli vain “sana sanaa vastaan”, joten jospas hankkisin nauhurin. Uhkasin kuitenkin soittajaa poliisilla. Silloin puhelut loppuivat. Silti pelkäsin kuukausia niiden jälkeen.

Nuorena toimitusharjoittelijana kuntapoliitikko tunki iholleni aina erilaisten tilaisuuksien jälkeen. Hänellä oli kuulemma “pakkomielle” minusta, muistutin nimittäin hänen nuoruuden rakastettuaan. Mies oli kuusikymppinen, itse olin 19. Ilmoitin häirinnästä työnantajalleni, mutta hän sanoi, ettei halunnut menettää kyseisen kunnan mainoksia. Enkö voisi vain ottaa asiaa “kohteliaisuutena”.

Myöhemmin parikymppisenä toimittajana törmäsin toisiin vanhempieni ikäluokan miehiin, jotka halusivat tehdä kanssani “lähempää tuttavuutta”. Koska olin kasvanut kulttuuriseen naiskoodiin, minuun oli ohjelmoitu käsitys, että miespuolisen henkilön huomio oli naiselle ylpeyden aihe.

Tosiasiassa en olisi halunnut kyseisiltä ukkomiehiltä yhtikäs mitään – heidän vihjailunsa ja hiplauksensa tuntuivat lähinnä ällöttäviltä. Baaritiskilläkin lähentelyt piti torjua mahdollisimman kohteliaasti, ettei vain pahoittanut toisen mieltä. Siltikin sai usein naamalleen huudot.

“No et sä nyt niin kaunis ole!”

Aina on väärä aika kertoa. Aina on vääränlainen. Aina olisi pitänyt toimia toisin.

Aivan kuten naiset ovat työnantajalle aina väärän ikäisiä (nuorina hupakoita, vähän vanhempina raskaaksi hankkiutuvia, keski-ikäisestä lähtien äkäisiä akkoja), samanlainen ristiriita seuraa ahdistelusta kertovaa naista. Aina on väärä aika kertoa. Aina on vääränlainen. Aina on käyttäydytty typerästi. Aina olisi pitänyt toimia toisin.

Toisinaan käy jopa niin, että syytetystä sukeutuu uhri, koska, kuten poliisi minulle tosiaan totesi, tilanteissa on “sana sanaa vastaan”. Onneksi ahdistelijat ovat siirtyneet nyt kyberaikaan ja jättävät jälkeensä todistusaineistoa: häirikköviestejä, videoita ja kalukuvia.

Mikä mekkala nousi siitäkin, kun lakia muutettiin niin, että seksiä saa vastedes harjoittaa vain yhteisestä suostumuksesta. Jotkut pakkomielteisesti pornoa katselevat eivät ymmärrä sitäkään, että esimerkiksi lyönnit ja sitomiset pitää sopia yhdessä. Ei voi yhtäkkiä pamauttaa jotakuta pyllyyn, vaikka pornopätkässä niin tehtäisiinkin. Ensin pitää olla luottamus ja lisäksi tilannetajua. Ainakin otat tuolloin riskin, että toinen ei tykkääkään ja nostaa metakan.

Olen elänyt aikaa, jolloin piti sietää asioita, jotka nyt eivät tulisi kuuloonkaan. Olin lisäksi sisäistänyt ajatuksen, että olen automaattisesti vähäarvoisempi ja tyhmempi ja että esimerkiksi omalla alallani miehet ovat niitä oikeita ammattilaisia ja minä se tässä vain piperrän.

Vuodet ovat kasvattaneet minua luopumaan opitusta avuttomuudesta ja väärästä miellyttämisenhalusta.

Seitsemäntoista vuotta sitten lasteni isä kuoli ja jäin yksinhuoltajaksi kahdelle pojalleni. He ovat nyt kasvaneet miehiksi. Olen paitsi nähnyt mieheksi kasvamisen kivut ja ongelmat (en vähättele niitä – ja kyllä, myös miehiä ja poikia häiritään), myös itse kypsynyt vahvemmaksi.

Vuodet ovat kasvattaneet minua luopumaan opitusta avuttomuudesta ja väärästä miellyttämisenhalusta. Muistan yhä hetken, jolloin tartuin ensimmäistä kertaa poravasaraan ja hetken, jolloin juoksin ensimmäisen puolimaratonini.

Tämä ei ole mielestäni vähentänyt piiruakaan naisellisuudestani.

Jos olisin nyt se 18-vuotias nuori, puhelimeni soisi illalla ja joku toisessa päässä läähättäisi, en enää epäröisi. Äänittäisin puhelut ja vaatisin viranomaisia toimimaan. Kenelläkään ei ole oikeutta oman valtansa ja fyysisen voimansa nojalla alistaa ja pelotella toista.

Mutta 18-vuotiaana olin pelokkaaksi ja tyhmäksi tehty – virallisesti täysi-ikäinen, mutta maailman edessä avuton.

Asta Leppä

Kirjoittajan mielestä seksipositiivisuus on hyvä ja iloinen asia.

Voit keskustella kolumnista 28.6. klo 23.00 asti.

NIEUW-BUINEN / LELYSTAD / NIJMEGEN Euroopassa on valtio, joka siirtyy uusiutuvaan energiaan nyt nopeinta tahtia koko maailmassa.

Se on Alankomaat eli Hollanti.

Vuonna 2019 Hollannin sähkönkulutuksesta 14 prosenttia tuotettiin aurinko- ja tuulivoimalla, mutta vuonna 2021 jo 25 prosenttia.

Valtava loikka kahdessa vuodessa – ennätysnopea, kertoo tunnettu energia-alan ajatushautomo Ember raportissaan. Seuraavina tulivat Australia ja yllättäen Vietnam.

Tänä keväänä Hollanti pomppasi vieläpä Euroopan ykköseksi aurinkosähkön tuotannossa asukasta kohden, ohi Saksan.

– Viime vuonna 11 prosenttia maan sähkönkulutuksesta katettiin aurinkopaneeleilla. Touko-kesäkuussa määrä oli peräti 18 prosenttia, asiantuntija Wiep Folkerts TNO-tutkimuslaitoksesta sanoo.

Miten epävakaisesta säästään tunnettu valtio on tehnyt tämän, ja sujuuko kaikki nyt kuin tanssi?

Haimme vastauksia kolmesta paikasta eri puolilta Hollantia – reitti alkaa piskuisen Nieuw-Buinenin aurinkovoimalasta läheltä Saksan rajaa.

1) Nieuw-Buinen: Yksi voimala tuottaa neljäsosan siitä mitä koko Suomi

Vuosi sitten toukokuussa Nieuw-Buinenin kylä sai tähtihetkensä.

Sinne avattiin Hollannin suurin aurinkovoimala, peräti 290 000 aurinkopaneelin valtava kenttä. Paikalla oli maan kuningas Willem-Alexander, ja salamavalot räiskyivät.

Nyt juhlista on kulunut vuosi, ja paneelimeri hyrrää itsenäisesti sähköä keskellä Itä-Hollannin koruttomia peltoja.

Voimalayhtiö Solarfieldsin laitosvastaava Joran Kuperus pujottelee paneelien välistäpäässään kovamuovilla vahvistettu lippalakki, joka suojaa päätä kolahduksilta paneelien kulmiin.

– Ensimmäinen vuosi oli odotusten mukainen. Voimala täyttää 35 000 talouden vuoden sähköntarpeen, Kuperus sanoo.

Ympäröivä Drenthen maakunta ei ole ultratiivistä Hollantia, vaan väljää ja maatalousvaltaista takamaata.

Maakunnassa on 250 000 nautaa, 500 000 ihmistä ja nyt jo runsaat 750 000 aurinkopaneelia voimaloissa – ja mahdollisesti toinen mokoma kotien katoilla ja pihoilla.

Miksi? Koska kaikkea on sujuvoitettu.

– Luvat tulevat nopeasti ja valtio tukee tuotantoa. Hollannissa on tajuttu, että siirtymällä on kiire, Kuperus sanoo.

Paneelit ovat halventuneet ja niiden teho puolipilvisinäkin päivinä parantunut. Yhtiöt ja sijoittajat ovat lähteneet rohkeasti isoihin hankkeisiin.

Hollannissa on valmiina ja rakenteilla lähes sata isoa, vähintään kymmenentuhannen paneelin aurinkovoimalaa. Nieuw-Buinen menettää suurimman voimalan tittelinsä tänä vuonna, sillä Solarfields tekee jo uutta isompaa lähemmäs Amsterdamia.

Suomessa sellaisia on valmiina kaksi: Nurmossa ja Lempäälässä.

Hollannissa kapasiteettia on yli 15 gigawattia, Suomessa tuoreiden tilastojen mukaan vajaat 500 megawattia eli kolmekymmentä kertaa vähemmän kuin Hollannissa.

Nieuw-Buinenin huipputeho on noin 120 megawattia. Se tuottaa siis yksin neljäsosan siitä, mitä koko Suomi.

– Odotamme, että tämä kenttä on käytössä 20–30 vuotta, Kuperus sanoo.

Mutta kaikki ei ole näin helppoa, kun kyse on aurinkovoimasta.

Paneeleista ei saada läheskään maksimitehoja irti, jos päivä on pilvinen. Hellepäivänä paneelit taas tuottavat liikaa.

Maaliskuussa Nieuw-Buinen tuotti peräti 40 prosenttia yli odotusten. Kuukausi oli poikkeuksellisen pilvetön.

Mutta pullonkaulana ovat sähköverkot.

– Verkot ovat Hollannissa täpötäynnä. Tämä on suuri ongelma. Kaikkea tuotantoa ei saada etenkään hyvinä päivinä käyttöön, Kuperus sanoo.

2) Lelystad: Wärtsilä rakentaa Hollannin suurinta akkua

Ratkaisu muhii kahdensadan kilometrin päässä Lelystadissa.

Maisema on erilainen kuin idempänä. Flevolandin maakunta on merestä 1940–1960-luvuilla kuivattua kummutonta lättyä, ja koko Lelystadin kaupunkia alettiin rakentaa vasta vuonna 1967.

Tuulimyllyjä näkyy kaikkialla, ja yhden tuulipuiston juurella on sähkön varastoinnin kannalta Hollannin mielenkiintoisin työmaa. Täällä rakennetaan Hollannin suurinta akkua Buffalo Batterya – toimittajana on suomalainen Wärtsilä.

Wärtsilän liiketoiminnan kehityspäällikkö Mathias West tulee kuraisen työmaan portille saappaat jalassa. Ripsii vettä.

Taivasalle rakennettava laitos valmistuu loppuvuonna. Siihen mahtuu 20 000 kotitalouden kulutuksen verran sähköä.

– Vielä vuosi sitten tämän projektin mittakaava meille oli tosi iso. Nyt se on keskisuuri. Kehitys on niin hurjaa, West sanoo.

Isot akut ovat välttämättömyys, jotta aurinko- ja tuulituotannon epävakautta voidaan tasata.

– Näiden akkujen ansiosta voimaloita ei tarvitse kytkeä irti verkosta, kun tuulee tai paistaa liikaa. Toisaalta voimme syöttää akusta sähköä verkkoon, kun aurinko ei enää illalla paista, akun tilanneen Giga Storage -yhtiön operatiivinen johtaja Maarten Quist sanoo.

– Tämä on tosi tärkeä projekti. Uskon, että tällaiset akut yleistyvät Hollannissa nopeasti tulevina vuosina, hän jatkaa.

Wärtsilä on alalla yksi Euroopan kolmesta suurimmasta valmistajasta. Sillä on useita vastaavia työmaita eri puolilla Eurooppaa. Saksa, Espanja ja Belgia kiinnostavat, West sanoo, mutta Hollanti on nyt johtotähti.

– Hollanti on aika kaukana edellä muita. Yritämme löytää tilaisuuksia saada täältä projekteja, West sanoo.

3) Nijmegen: Paneeleja tulee aivan kaikkialle – kattotiiliin ja pyöräteihin

Ison mittakaavan projektit ovat vasta osaratkaisu.

Seuraava mullistus on aurinkopaneelien tuominen kaikkialle arkeen: julkisivuihin, ikkunoihin, katujen pintaan, ajoneuvoihin sekä kelluvina lauttoina järviin ja merelle.

EU-komissio antoi toukokuussa asiasta esityksen. Se tekisi aurinkopaneelien asentamisesta uusiin rakennuksiin pakollista vuodesta 2029 alkaen, suuriin julkisiin rakennuksiin jo vuodesta 2025 alkaen.

– Kun paneelit halpenevat, niitä ei tarvitse enää asentaa vain parhaimmille paikoille. Paneeleja tarvitaan kaikkialle, jotta tuotantoa saadaan lisää. Mutta on tärkeää, että ne sulautuvat ympäristöönsä, sanoo Utrechtin yliopiston professori Wilfried van Sark.

Tätä kokeillaan jo ympäri Hollantia. Nijmegenin liepeillä Stevensbeekin kylässä rakennetaan kolmea uutta asuintaloa, joiden kattotiilet ovat samalla aurinkopaneeleja.

Tällaisten niin sanottujen integroitujen paneelien kysyntä on vahvassa kasvussa, ja uusia tuotteita tulee markkinoille nyt jatkuvasti. Esimerkiksi Helmondista löytyy toimistotalo, jonka ulkoseinät on pinnoitettu värillisillä aurinkopaneelielementeillä.

Nijmegenin liepeillä perinteisiä paneeleja näkyy tukuttain maatilojen ja asuintalojen katoilla. Hollannissa joka viidennessä kotitaloudessa on paneeli tai useampia, ja täällä niitä löytää melkein jokaisesta pihapiiristä.

Henk Vreede päästää puutarhaansa. Pihan perällä on neljä paneelia ja katolla kaksikymmentäneljä lisää. Vreede hankki ne vuonna 2014, ja ostos on jo maksanut itsensä takaisin.

– Nämä tuottavat melkein kaiken, mitä tarvitsemme. Kesällä paneelit tuottavat enemmän, joten silloin voimme myydä energiaa verkkoon. Heikompana päivänä tuotantoa on vähemmän, ja silloin tarvitsemme sähköä verkosta, Vreede sanoo.

Kotitaloudet toimivat siis myös yhtenä isona hajasijoitettuna akkuna, joka tasaa tuotantopiikkejä.

Energian hurja hinnannousu kannustaa hankkimaan paneeleja.

– Uskon, että paneeleja tulee selkeästi lisää. Samoin ilmalämpöpumppujen suosio on kasvussa. Ihmiset tahtovat olla omavaraisia, Vreede sanoo.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 27.6. kello 23:een saakka.

Lisää aiheesta:

Ulvilaan suunnitellaan suurta aurinkovoimalaa – voisi parhaimmillaan tuottaa sähköä 15 000 omakotitalon tarpeisiin

Imatralle on suunnitteilla jättimäinen aurinkovoimala – pelloille voi tulla yli 100 000 paneelia

Kalliolaisen kebabravintolan seinustalla pyörii kolme lihavarrasta. Yhdessä on naudanlihaa ja kahdessa kanakebabia. King Kebabin ravintolapäällikkö ja omistaja Ahmet Deniz kantaa tukusta ostamiaan tomaattilaatikoita sisään Helsingin Vaasankadun liikkeeseen.

Lounasaika on juuri alkamassa. Päivän ensimmäinen asiakas työhaalareissaan tilaa tiskiltä kebab-annoksen ranskalaisilla.

Kun avaa kebab-pizzerian oven, olettaa saavansa edullisesti ison annoksen mättöruokaa. Ravintoloitsijan näkökulmasta tuon lupauksen lunastaminen on nyt poikkeuksellisen vaikeaa, koska "kaiken hinta on noussut" kuten Ahmet Deniz kuvaa tilannetta.

– Jos pienentää annoksia, siitä tulee heti sanomista asiakkailta, toteaa parikymmentä vuotta helsinkiläisissä ravintoloissa työskennellyt Deniz.

Hän kertoo, että joutui nostamaan annosten hintoja 50 sentillä kuukausi sitten. Deniz arvelee joutuvansa pian nostamaan hintoja vielä saman verran lisää.

Kallion King Kebabin suosituimmat annokset, kanakebabrulla ja kebab ranskalaisilla, maksavat kumpikin 10,50 euroa. Lähellä sijaitseva toinen kebabravintola mainostaa ikkunassa lounastarjousta yhdeksällä eurolla.

Deniz on jutellut asiakkaidensa kanssa annosten kallistumisesta. Hän sanoo asiakkaidensa ymmärtävän, miksi hintoja on nostettu. Toisaalta ravintolapäällikkö tietää kokemuksesta, että liian korkea hinta tarkoittaa vähemmän myytyjä annoksia.

Kallion liikkeessä annoksia myydään ravintolapäällikön mukaan arkena 200–300, viikonloppuisin sitäkin enemmän. Deniz ostaa raaka-aineita ravintolaansa viikoittain noin 10 000 eurolla. Suurin osa summasta menee lihaan.

Koronarajoitusten purku näkyy ravintolaruuan menekin kasvuna tukuissa

Tukut toimittavat suurimman osan raaka-aineista suoraan ravintolaan, esimerkiksi kebabvartaat. Deniz kertoo kuljetusten hinnan nousseen, koska polttoaineen hinta on noussut.

Hän käy itse kerran viikossa Valio Aimon Sörnäisten pikatukussa hakemassa täydennystä varastoihin.

Koronarajoitukset ja etätyö vähensivät ravintoloissa ruokailua, mikä näkyi laskuna tukkujen myynnissä. Rajoitusten purku taas on näkynyt kysynnän kasvuna. Päivittäistavarakauppa ry:n mukaan viiden suuren ruokatukun liikevaihto kasvoi huhtikuussa 33 prosenttia viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna.

Valio Aimo tukun liiketoimintajohtaja Jussi Mattsson kertoo kysynnän kasvaneen tänä keväänä hintojen noususta huolimatta.

Tukkutuotteiden hintoja on jouduttu nostamaan tavallista tiheämpään tahtiin, koska raaka-aineiden ja kuljetusten hinnat ovat nousseet merkittävästi. Sodasta huolimatta tukkutuotteiden saatavuus on Mattssonin mukaan tällä hetkellä hyvä, vaikka ajoittaisia häiriöitä esiintyy edelleen tavararoiden kuljetuksissa Suomeen.

Ravintolassa tarvittavan ruuan määrää ei tule ajatelleeksi, kun syö ravintolassa omaa annostaan. Deniz sanoo, että kebablihaa menee Kallion ravintolassa reilusti yli tuhat kiloa viikossa.

Kasvispohjaisen kebabin eli vönerin menekki kasvaa koko ajan, mutta lihaan verrattuna sitä menee vielä vähän, noin 60–80 kiloa viikossa.

Sörnäisten tukun hyllyjen välissä ostoskärryä työntävä Deniz sanoo, että ruuan lisäksi pakkausmateriaalit, kuten paperiset pita-taskut, ovat kallistuneet. Hän nostaa kärryyn pahvisia kahvikuppeja.

– Parhaimmillaan 80 kappaletta take away -kahvimukeja maksoi 4,50 euroa. Nyt hinta on 7,69 euroa.

Tukun liiketoimintajohtaja Mattssonin mukaan alkuvuodesta ovat kallistuneet erityisesti vilja- ja kalatuotteet, öljytuotteet, kahvi ja kananmunat, mutta hinnankorotukset näkyvät tuoteryhmissä kautta linjan.

Denizin mukaan vielä viime vuonna litran rypsiöljyä sai 1–1,50 eurolla, nyt litrahinta on yli neljä euroa.

– Se on ihan älytön hinnannousu, pyörittelee Deniz päätään.

Pizzan myynnistä oli pakko luopua

Kohta kebabrulla voi maksaa Denizin ravintolassa 11 euroa, jos hintojen nousu jatkuu. Missä menee asiakkaiden kipuraja? Kysymys saa Denizin mietteliääksi.

– Annoksen hintaa ei voi nostaa kahdella tai kolmella eurolla. Yksitoista euroa on raja, mitä annos voi maksaa. Kuluttaja ei ole valmis maksamaan 12 euroa kebabrullasta.

Kuluja on karsittu sieltä, mistä on pystytty. Yksi näkyvä muutos hintojen nousun takia on se, että King Kebab Kallio ei myy enää pizzoja. Kun pizzanpaistajia ei tarvita, henkilökuntaa pystyttiin vähentämään.

Deniz itse myös työskentelee aiempaa enemmän ravintolassa tiskin takana.

– Oli pakko tarttua ruoriin. Täytyy vaan painaa itse enemmän, että liiketoiminta olisi kannattavaa.

King Kebab -nimisiä ravintoloita on kolme Helsingissä ja yksi Vantaalla. Niiden markkinointi ja ruokalista ovat samanlaisia, mutta jokaisella ravintolalla on oma yrittäjä. Niiden kaikkien markkinoinnista vastaava Deniz kertoo, että suunnitelmissa on avata lisää ravintoloita, mutta sodan seurausten takia suunnitelmat ovat tilapäisesti jäissä.

Alkukesän hyvä sää on lisännyt myyntiä, mutta kulujen nousu huolestuttaa. Deniz nauraa ääneen, kun häneltä kysyy, nukkuuko hän yönsä hyvin.

– Olen ollut aina hyväuninen. Riittää, että pää koskettaa tyynyä.

Sitten hän vakavoituu. Edes korona-aika ei stressannut häntä samalla tavalla kuin tämä kevät. Hän on kolmen lapsen isä, joten rahankäyttöä täytyy miettiä tarkkaan.

– Kaikilla on sama tilanne. Hinnat nousevat, mutta tulot on silti samat. Pitää katsoa, mihin tuhlaa rahansa.

Kohta Deniz kertoo taas innostuneena lisää tulevista suunnitelmistaan, miten hän aikoo laajentaa liiketoimintaansa.

Uskoa tulevaan tuntuu löytyvän.

Mikä on mielestäsi hintaraja, jonka jälkeen et enää ostaisi kebabia tai pizzaa? Voit keskustella aiheesta tiistaihin 28.6. kello 23:een asti.

Lue myös:

Näin hurjaa tahtia ruoan hinta ei ole noussut juuri koskaan – tarkasta Ylen ruokakoneesta, kuinka paljon sinun ostoksesi kallistuvat

Jenna Mattila hätkähti kaupassa, kun huomasi miten paljon kaurahiutaleiden hinta on noussut: jakaa nyt vinkkinsä säästämiseen arjessa

Suomessa on maailman paras työterveyshuolto.

Väitteen voi turvallisesti esittää, koska Suomi on myös maailman ainut maa, jossa on käytössä laaja työterveyshuolto.

Viime kuukausina työterveyshuoltojärjestelmän mielekkyydestä on jälleen käyty keskusteluja, jotka käynnistyivät, kun THL:n Mika Salminen moitti järjestelmää typeräksi ja tehottomaksi Ylen Korona-ajan tilinpäätös -dokumentissa.

Moni taho riensi Salmisen kommenttien jälkeen kehumaan työterveyshuoltoa ja sen asemaa osana suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää.

Työterveyshuolto kyllä toimii erinomaisesti, mutta samalla se tekee Suomen terveydenhuoltojärjestelmästä hyvin epätasa-arvoisen. Terveydenhuollon tasa-arvomittauksissa Suomi sijoittuu OECD-maiden häntäpäähän.

Hyvin vähälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että työterveyshuolto tuo koko terveydenhuoltojärjestelmään paljon tehottomuutta, resurssien hukkakäyttöä ja huonoja kannustimia ja epätasa-arvoa.

Yle kysyi asiasta yhteiskuntapolitiikan ja terveystaloustieteen tutkijoilta. Kokosimme ongelmat, joita työterveyshuolto tuo Suomen terveydenhuoltojärjestelmään.

1. Päällekkäiset järjestelmät, moninkertainen hallinto

Työterveyshuollon vuoksi Suomessa on kaksi laajaa päällekkäistä perusterveydenhuollon järjestäjää: pääosin yksityisiltä lääkäriasemilta palvelut ostava työterveyshuolto sekä julkinen terveydenhuolto.

Kolmas, pienempi taho YTHS eli Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö järjestää perusterveydenhuollon palveluita korkeakouluopiskelijoille.

– Tämä päällekkäisyys tuo järjestelmään paljon tehottomuutta, sanoo terveystaloustieteen professori Petri Böckerman Jyväskylän yliopistosta.

Päällekkäiset järjestelmät tarkoittavat moninkertaista byrokratiaa. Kaikki järjestäjät tarvitsevat oman tietojärjestelmänsä, kirjanpitonsa, henkilöstöhallintonsa ja niin edelleen. Päällekkäisiin hallintoihin uppoaa lisäksi valtava määrä työtunteja.

Toinen suuri tehokkuushaitta tulee siitä, että lääkärit ja hoitajat tuntevat potilaansa heikosti, kun ihmiset käyvät vuoroin eri järjestäjän hoidettavana. Kun terveysongelmansa joutuu selostamaan alusta asti uudestaan ja uudestaan, se vie paljon aikaa ja heikentää hoidon tehoa.

Päällekkäisyydessä on myös yksi julkisen terveydenhuollon ongelmien juurisyistä: julkisen perusterveydenhoidon resurssit voidaan pitää tiukkoina, koska työterveyshoito paisuu.

2. Vauraita ja terveitä hoidetaan liikaa, sairaita liian vähän

Jos mutkat vetää suoraksi, Suomessa hoidetaan vääriä henkilöitä.

Tehokkaassa terveydenhuoltojärjestelmässä hoidetaan eniten niitä, jotka hoitoa eniten tarvitsevat. Suomessa tämä ei toteudu.

Suomen terveydenhoitojärjestelmässä lääkärin pakeille pääsevät helpoimmin henkilöt, joilla vaivat ovat vähäisimpiä. Eniten sairastava osa väestöstä taas pääsee hoitoon heikoimmin.

– Paljon resursseja menee sinne, missä saavutettavat hyödyt ovat vähäisiä. Niukoilla resursseilla ei siis saada läheskään niin paljoa terveyshyötyä kuin olisi mahdollista, sanoo terveystaloustieteen professori Mika Kortelainen Turun yliopistosta.

Kyse on siitä, että terveydentila on voimaakkaasti kytköksissä tuloihin ja koulutustasoon. Yksinkertaistettuna: mitä paremmat tulot ja koulutustaso, sitä terveempi henkilö keskimäärin on ja toisinpäin.

Hoitoonpääsy taas määräytyy ennen kaikkea sen mukaan, onko kansalaisella käytössään työterveyspalvelut vai ei – mikä on niin ikään voimakkaasti kytköksissä tuloihin.

Työttömät, eläkeläiset ja muut työterveyden ulkopuoliset siis ovat keskimäärin sairaampia ja heidän on vaikeampi päästä lääkärin vastaanotolle, koska he ovat julkisen terveydenhuollon varassa.

– Yhteiskunnan kannalta parasta resurssien käyttöä olisi kohdistaa palvelut sairaimmille, Kortelainen sanoo.

THL:n tutkimusten mukaan suurituloiset käyttävät Suomessa terveyspalveluita selvästi pienituloisia enemmän, vaikka käyttö suhteutetaan sairastamiseen ja palveluiden tarpeeseen.

Selkein ero näkyy jonottamisessa.

Työterveyshuollon piirissä olevat pääsevät lääkärin pakeille nopeasti ja hyvin matalalla kynnyksellä – vaikkapa pienen nuhan kanssa. Suurimmissa kaupungeissa ajan työterveyslääkärille saa usein jo tunnin, parin päähän.

Julkisella puolella lääkäriin pääsyä joutuu odottamaan pitkään. Esimerkiksi syksyllä 2021 lääkäriin pääsi viikon sisällä ensimmäisestä yhteydenotosta noin kaksi kolmesta henkilöstä. Loput joutuivat odottamaan lääkäriaikaa useita viikkoja tai pahimmillaan jopa kuukausia.

3. Asiakasmaksut syventävät alihoitamista

Lääkärikäyntien maksut jyrkentävät keskimääräistä terveempien ylihoitamista ja keskivertoa sairaampien alihoitamista.

Työterveyshuollossa yksittäisistä lääkärikäynneistä ei joudu maksamaan erillistä maksua. Julkisissa terveyskeskuksissa lääkärikäynneistä taas veloitetaan kaikissa kunnissa Helsinkiä lukuun ottamatta. Kertamaksu on enintään noin 20 euroa.

– Maksut eivät ole suuria, mutta heikoimmassa sosioekonomisessa asemassa oleviin ne silti vaikuttavat, Mika Kortelainen toteaa.

Pienituloisista vanhuksista useampi kuin joka kymmenes on jättänyt käymättä lääkärissä huonon rahatilanteen vuoksi, todetaan muutaman vuoden takaisessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksessa.

Kortelainen toteaa, että työterveyshuollossa lääkärikäynnin maksuttomuus puolestaan madaltaa kynnystä mennä lääkärin vastaanotolle.

– Terveydenhoitojärjestelmän tasolla tämä on paitsi eriarvoistavaa myös tehokkuutta vähentävää.

Tehokkuusongelma tulee siitä, että maksuttomalla vastaanotolla käydään varsin pientenkin vaivojen kanssa. Maksujen takia lääkärikäynnin laiminlyövillä sen sijaan voi jäädä hoitamatta sairauksia, jotka pääsevät yltymään vakavammiksi.

– Heikompiosaisten piirissä seurauksena on palveluiden alikäyttöä ja hyvätuloisilla ja työterveydessä olevilla turhaa käyttöä, Kortelainen toteaa.

Vertailun vuoksi: yksityisiin terveysvakuutuksiin perustuvassa Yhdysvaltain terveydenhuollossakin vakuutetuilta peritään käyntimaksuja. Niiden tarkoituksena on luoda lääkärikäynnille pieni kynnys, jotta hoitoon ei hakeuduttaisi tarpeettomien vaivojen vuoksi.

4. Kaikki maksavat työterveyshuollosta, mutta vain osa saa hoitoa

Työterveyshuollon maksavat työnantajat, kuuluu yleinen hokema. Se pitää paikkansa vain osittain.

Todellisuudessa työterveyshuollosta maksaa myös työntekijä. Asiaa ei yleensä huomata, koska maksusta ei tule laskua eikä se näy palkkakuitilla, kuten esimerkiksi puhelin- tai autoetu.

Työntekijät kuitenkin maksavat työterveyshuollosta – pienempinä palkkoina.

– Kuinka paljon pienempinä, on todella vaikeaa arvioida, mutta selvää on, että työntekijä maksaa piilokustannusta pienempien palkkojen muodossa, sanoo THL:n tutkimusprofessori Heikki Hiilamo.

Työntekijöiden lisäksi työterveyshuollosta maksaa verotukien kautta koko yhteiskunta.

Valtaosa työterveyshuollon palveluista on nimittäin verovapaita. Julkisten menojen kannalta ei ole merkitystä, muodostuuko kustannus menetetystä verotulosta vai työnantajille jaettavasta rahallisesta tuesta.

Toinen veroetu on työnantajien verovähennysoikeus työterveyden maksuista. Työnantajat voivat vähentää lähes kaikki työterveyshuollon maksut verotuksessaan.

Sitä ei ole tiedossa, kuinka suuri kustannus työterveyshuollon verotuista muodostuu. Tutkimusta työterveyshuollon rahoituksesta ei ole tehty.

Sitran vanhempi neuvonantaja, vuosikausia terveydenhuoltojärjestelmän parissa työskennellyt Antti Kivelä on hahmotellut veronmaksajien kustannuksia suuntaa-antavasti.

150 euroa maksavasta työterveyskäynnistä veroetua tulee esimerkiksi 30 prosentin veroprosentilla lähes 50 euroa.

Työnantajalle vähennettävää tulisi nykyisellä 20 prosentin yhteisöverolla noin 30 euroa.

Yksittäisestä lääkärikäynnistä verotuloa jäisi saamatta tällöin 80 euroa. Vuosittainen verotuki työterveydenhuollolle olisi Kivelän laskelman perusteella noin 300 miljoonaa.

– Tämäkin arvio on konservatiivinen, todellisuudessa kustannus voi olla vielä paljon suurempi, Kivelä sanoo.

5. Huonot kannustimet: työterveyshuolto haluaa myydä hoitoa mahdollisimman paljon

Työterveyshuolto ylihoitaa asiakkaitaan myös siksi, että lääkäreille ja lääkäriyhtiöille se tarkoittaa suurempia tienestejä.

– Toimenpiteiden määrään perustuva palkkaus johtaa siihen, että lääkäreillä ja yrityksillä on kannustin tehdä niitä mahdollisimman paljon, sanoo terveystaloustieteen professori Petri Böckerman.

Julkisessa terveydenhuollossa sen sijaan arvioidaan tarkkaan, mikä vaiva edellyttää lääkärikäyntiä tai laboratoriokokeita.

Tulos on se, että työterveyshuollossa hoidetaan osin hyvin olemattomia vaivoja ja tehdään vähemmän tarpeellisia tutkimuksia. Julkisella puolella kynnys lääkärille pääsemiseen voi olla hyvinkin korkea.

6. Työterveyshuollon tyhjäkäynti vaikeuttaa lääkäripulaa

Suomessa on kova pula lääkäreistä.

Erityisen vaikeaa on täyttää terveyskeskuslääkärien virkoja, koska paremmat työolot vetävät lääkäreitä yksityiselle puolelle ja työterveyteen. Siellä palkat ovat korkeampia, työehdot parempia, työajat joustavampia ja potilaiden vaivat keskimäärin helppohoitoisempia.

– Työterveyshuollon lääkärit hyödyttävät vain työterveyshuollon piirissä olevia ja ovat poissa esimerkiksi työttömien hoitamisesta, Mika Kortelainen toteaa.

Esimerkiksi lääkärien täydennyskoulutuksesta valtaosan maksaa kuitenkin julkinen sektori.

Lääkäripulaa pahentavat yksityislääkärien ja työterveyshuollon tyhjät tunnit. Tyhjäkäyntiä tulee, koska osa vastaanottoajoista jää aina käyttämättä.

Petri Böckerman toteaa, että niukka lääkäriresurssi olisi tehokkaammassa käytössä, jos koko väestöä hoidettaisiin yhden järjestelmän piirissä.

– Työterveyshuollossa on jatkuvasti vapaata kapasiteettia. On aika turvallista olettaa, että universaalissa mallissa lääkärien työaika käytettäisiin tehokkaammin.

7. Asiantuntijat: Alihoitaminen heikentää työllisyyttä

Työttömien vaikeus päästä lääkäriin heikentää todennäköisesti työllisyyttä.

Lukemattomat tutkimukset osoittavat, että terveydentila vaikuttaa työllistymiseen: parempi terveys, suurempi todennäköisyys työllistyä.

– Sikäli näyttää selvältä, että jos kaikilla olisi yhtä helppo, nopea ja edullinen pääsy perusterveydenhuoltoon, työllisyys olisi korkeampaa, THL:n tutkimusprofessori Heikki Hiilamo sanoo.

Asiasta ei ole empiiristä tutkimusta, joten vaikutuksen suuruutta voidaan vain arvailla.

Böckerman toteaa, että terveydenhuollon resurssien ohjaaminen työttömien pariin olisi perusteltua siksikin, että monet nykyisin käytettävistä aktivointitoimista eivät auta esimerkiksi pitkäaikaistyöttömien työllistämisessä.

– Heillä esteenä ovat usein juuri terveysongelmat, Böckerman sanoo.

Voit keskustella aiheesta 28.6. klo 23 saakka.

Lue lisää:

Terveyskuluvakuutusten suosio kasvaa yhä – Tutkija: “Suomessa on perheitä, joissa ei ole sukupolviin käyty terveyskeskuksessa“

Keuruulle houkutellaan lääkäreitä töihin tuhansien eurojen palkanlisällä – lisän saa vain tietyin ehdoin

Näkemykset taloudesta heikkenivät kesäkuussa edelliskuuhun ja varsinkin vuoden takaiseen verrattuna, selviää Tilastokeskuksen tuoreimmasta kuluttajien luottamusmittauksesta.

Luottamus oli kesäkuussa alimmillaan koko mittaushistoriassa 1995–2022. Mittaukseen vastasi 990 Suomessa asuvaa henkilöä 1.–15.6. välisenä aikana.

Odotukset omasta ja Suomen taloudesta vuoden kuluttua olivat erittäin pessimistiset, omasta taloudesta synkimmät koskaan vuoden 1995 jälkeen. Arvio myös oman talouden nykytilasta oli hyvin heikko.

Kesäkuussa oli hyvin vähän aikeita käyttää rahaa kestotavaroiden hankintaan. Ostamista pidettiin epäedullisimpana koskaan.

Arvio ja odotus inflaatiosta nousivat entisestään. Odotus inflaatiosta vuoden kuluttua oli kesäkuussa korkeampi kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa.

Oma rahatilanne oli edelleen hyvä kesäkuussa ja arvio työttömyyden tai lomautuksen uhasta pysyi melko valoisana.

Myös elinkeinoelämän luottamus jatkoi luisuaan kesäkuussa, kertoo Elinkeinoelämän keskusliitto. EK:n johtajan Sami Pakarisen mukaan kesäkuu oli neljäs perättäinen laskukuukausi elinkeinoelämän luottamuksessa.

Ainoastaan palveluyritysten luottamusindikaattori nousi kesäkuussa aavistuksen. Palveluyritykset kuitenkin arvioivat yleisen suhdannekuvansa heikentyneen viime kuukausien aikana entisestään, vaikka myyntimäärät ovat olleet nousussa.

Voit keskustella aiheesta 28.6. kello 23:een saakka.

Syrjäseuduilla on vakava pula pelastajista. Pohjois-Karjalassa palopäälliköt tekevät kaikkensa, jotta avoimiin tehtäviin löydettäisiin edes sijaisia.

Useilla Suomen syrjäseuduilla on jatkuvasti avoinna vakituisia pelastajan virkoja. Moniin haussa oleviin virkoihin ei tule yhtään hakemusta useista hakukerroista huolimatta.

– Haja-asutusalueella pelastajapula on äärimmäisen kova, Suomen pelastusalan ammattilaiset SPALin edunvalvontajohtaja Pasi Jaakkola toteaa.

Pelastajapulan taustalla ovat tiukat toimintavalmiusajat, eläköityminen sekä Pelastusopiston rahoituksen riittämättömyys.

Lue lisää: Pelastajapula voi pian olla niin suuri, että se vaikuttaa arjen turvallisuuteen – maaseudun paloasemille rekrytointi on jo nyt vaikeaa

Ilman pitkäaikaista lisärahoitusta Pelastusopisto ei enää tulevaisuudessa pysty kouluttamaan riittävästi pelastajia pelastuslaitosten tarpeisiin. Osassa Suomea pelastajapula näkyy jo nyt käytännön työssä.

Pelastuslain toteutuminen vaarassa

Pohjois-Karjalassa palopäälliköt kertovat muun muassa säännöllisesti siirtävänsä pelastajia ambulansseista välttämättömiin pelastustoimen tehtäviin.

Uusia pelastajia etsitään myös hakemalla erivapauksia kelpoisuusvaatimuksiin ja jalkautumalla paikallisen nuorison pariin.

Palopäällikkö Ville-Petteri Pulkkinen ei tiedä varmasti, miten lakisääteiset pelastuspalvelut saadaan järjestettyä Pohjois-Karjalassa tulevaisuudessa.

– Kyllä on huoli, että ei saada järjestettyä, mikäli tämä tilanne jatkuu.

Pulkkinen kertoo tilanteesta Kiteen paloasemalla, jonne on haastattelupäivänäkin pyydetty täydennystä Rääkkylän asemalta.

Tilanne on samankaltainen lähes kaikilla Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen toiminta-alueilla. Lakisääteiset tehtävät on toistaiseksi saatu hoidettua, mutta esimerkiksi ambulansseihin ei usein riitä palomies-ensihoitajan pätevyyden omaavia työntekijöitä.

Pielisen-Karjalan toiminta-alueen palopäällikkö Mika Viertola kertoo pelastajien kannustavan suunnitelmallisesti paikallista nuorisoa hakemaan Pelastusopistoon. Alueelta eläköityy lähitulevaisuudessa useampia pelastajia.

– Koulutusrekrytointi on hyvin tärkeää. Tämä on tällaista jalkatyötä, Viertola toteaa.

”Takaportin kautta ammattiin”

Syrjäseutujen pelastajapulaa yritetään helpottaa myös niin kutsutun erivapausmenettelyn kautta. Sisäministeriö voi hakemuksesta myöntää pelastajan virkaan oikeuttavan pätevyyden henkilöille, jotka ovat tehneet pitkään pelastajan sijaisuuksia.

Pohjois-Karjalasta on aiemmin lähetetty vain yksittäisiä erivapaushakemuksia, mutta tänä vuonna on päätetty jo useammasta hakemuksesta.

– Jos Pelastusopistosta ei tule riittävästi kelpoisuuden omaavia, meidän on löydettävä näitä muita reittejä, Pulkkinen sanoo.

Erivapausmenettelyssä on kuitenkin omat ongelmansa. Erivapauden kriteerit ovat niin tiukat, että vain harvoille voidaan hakea virkaan oikeuttavaa pätevyyttä.

Samaan aikaan ammattiliitto SPAL kritisoi erivapausmenettelyä liian löyhäksi. Erivapauden saaneet eivät esimerkiksi joudu samoihin fyysisiin ja psyykkisiin testeihin kuin Pelastusopistoon valitut.

– Vastustamme jyrkästi erivapausmenettelyä. Ei tällaista järjestelyä, että takaportin kautta pääsisi ammattiin ole missään muualla ainakaan turvallisuusalalla, SPALin Jaakkola toteaa.

Lähes kaikki juttua varten haastatellut korostavat, että pelastajapulan ratkaiseminen edellyttää Pelastusopiston rahoituksen kauaskantoista lisäämistä.

Myös esimerkiksi Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen turvallisuuden ja varautumisen lautakunta on vaatinut sisäministeriöltä lisärahoitusta pelastushenkilöstön koulutukseen.

Haastateltavat muistuttavat kuitenkin siitä, että pelastajatutkinto kestää nykyisellään 1,5 vuotta. Edes rahoituksen merkittävä lisääminen ei tarjoaisi nopeaa ratkaisua pelastajapulaan.

Juttua varten on haastateltu myös lainsäädäntöjohtaja Mika Kättöä sisäministeriöstä sekä palopäällikkö Yrjö Jantusta ja palopäällikkö Ari-Pekka Luomalaa Pohjois-Karjalan pelastuslaitokselta.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta tiistaihin 28. kesäkuuta kello 23:een saakka.

Lue lisää:

Pelastajia tarvitaan tuhat lisää, mutta mistä rahat? Pieni pelastuslaitos olisi kaivannut lähes tuplasti työntekijöitä, mutta kaikkia ei saatu palkata

Pelastusalan ammattilainen vaatii suurta muutosta tulipalojen sammuttamiseen – "Suomessa tuijotetaan liikaa minuutteja"

Kaivostyöläiset Klondiken kultakentillä ovat löytäneet lähes täysin säilyneen muumioituneen villamammutinpoikasen Yukonista Pohjois-Kanadasta.

Jäätynyt poikanen löytyi viime viikon tiistaina alkuperäiskansan alueelta kaivauksissa ikiroudan läpi. Eläimen uskotaan olevan naaras ja yli 30 000 vuotta vanha.

Villamammutit vaelsivat jääkauden aikaan Pohjois-Amerikassa villihevosten, suurikokoisten luolaleijonien ja jättimäisten arobiisonien rinnalla.

Nyt löydetty naaraspoikanen sai nimekseen Nun cho ga. Se tarkoittaa Tr'ondek Hwech'in alkuperäiskansan kielellä "suuri eläinvauva".

"Sillä on häntä, sillä on kärsä"

Yukonin hallinnon tiedotteen mukaan kyseessä on parhaiten säilynyt villamammutti, joka on löytynyt Pohjois-Amerikasta. Yukonin alueelta on kaivettu esiin paljon jääkauden aikaisia fossiileja, mutta ihoa ja karvaa sisältävät jäännökset ovat harvinaisia.

Kanadan yleisradioyhtiö CBC:n haastatteleman Yukonin hallinnon paleontologi Grant Zazulan mukaan kyseessä on Pohjois-Amerikan tärkein paleontologinen löytö.

– Sillä on kärsä, sillä on häntä, sillä on pienenpienet korvat. Kärsässä on pieni tartuntapää, jolla se on pystynyt keräämään ruohoa, Zazula kuvailee löytöä CBC:n mukaan.

Zazula arvioi, että poikanen oli kuollessaan noin 30 päivän ikäinen.

Mammutti on noin 140 senttiä pitkä, mikä tekee siitä hieman isomman kuin Siperiasta löydetty mammuttinpoikanen.

Siperian ikiroudasta kaivettiin esiin vuonna 2007 arviolta 42 000 vuotta vanha muumioitunut pieni villamammutti, joka tunnetaan nimellä Lyuba.

Villamammutti oli sukulaisensa afrikannorsun kokoluokkaa eli se saattoi painaa jopa kuusi tonnia. Pohjois-Amerikasta mammutit kuolivat sukupuuttoon viime jääkauden jälkeen 5 600 vuotta sitten.

Maailman viimeiset mammutit elivät vielä 4 000 vuotta sitten Wranglerin saarella Pohjoisella jäämerellä. Sukupuuton syynä arvellaan olevan ympäristön ja ilmaston muutokset sekä ihmisten saapuminen niiden elinalueille.

Aiheesta lisää:

Metsästettiinkö viimeiset villamammutit sukupuuttoon vai kuolivatko ne nälkään tai janoon?

Satamien ja niiden ympäristövaikutusten asiantuntija Olli-Pekka Brunila on vieläkin hämmennyksissään Ukrainan sodan vaikutuksista omaan työhönsä.

Brunila työskentelee logistiikan tutkimuspäällikkönä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkissa. Hän ehti tehdä kymmenen vuoden ajan meriliikenteen tutkimusta venäläisten yliopistojen kanssa, Kaakkois-Suomen lisäksi myös Turun yliopistossa.

Sen jälkeen Ukrainan sota ja Venäjän vastaiset talouspakotteet panivat yhteistyölle pisteen.

– Tuntuu, että kymmenen vuoden työ valui hukkaan yhdessä päivässä, sanoo Brunila.

Opetus- ja kulttuuriministeriö suositti maaliskuun alussa suomalaiskorkeakouluja pidättäytymään kaikesta korkeakoulu- ja tiedeyhteistyöstä venäläisten kumppaniorganisaatioiden kanssa.

Brunilan tapauksessa taakse jäivät muun muassa satamien kestävään kehitykseen ja Suomenlahden tilaan liittyvät yhteistyökuviot.

Kaikesta huolimatta hän on vakuuttunut, että yhteistyön loppuminen Ukrainan sodan takia on oikea ratkaisu.

– Venäläisten toimet ovat niin tuomittavia, että Euroopan yhteinen pakoterintama on erittäin hyvä. Pidän myös Suomen hakeutumista Naton jäseneksi järkevänä ratkaisuna kaikin puolin.

Työkaveruudet katosivat

Olli-Pekka Brunilalle venäläisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa tehty yhteistyö tarkoitti esimerkiksi työmatkoja Pietariin.

Tuttavuuksiakin syntyi.

– Venäläisiä työkavereita nähtiin myös vapaa-ajalla. Käytiin esimerkiksi syömässä. He olivat mukavia ihmisiä. Nyt tietysti harmittaa, miten ystävyyssuhteiden kanssa käy tulevaisuudessa.

Kevät ja alkukesä antoivat pientä osviittaa tulevasta.

– Yhteydenpito on jäänyt todella vähäiseksi, se on ollut muutamien sähköpostien varassa.

Nähtäväksi jää, onko Olli-Pekka Brunilan vuosien varrella luomille kontakteille ja venäjäosaamiselle vielä käyttöä tulevaisuudessa.

Häntä itseään asia epäilyttää.

Illallisia ja maljapuheita

Olli-Pekka Brunila aloitti kontaktien luomisen Venäjälle vuonna 2012 Turun yliopistossa.

Ensimmäinen yhteys Venäjälle koski Suomenlahden etelärannalla sijaitsevan Ust-Lugan sataman kehittämistä ympäristöystävälliseksi. Kyseessä oli Suomen, Venäjän ja EU:n yhteinen hanke.

– Kansainvälinen aloitusseminaari oli Pietarissa. En ollut käynyt siellä koskaan aiemmin. Alku oli aika jännittävää, Brunila muistelee.

Kokemusta alkoi kertyä, ja venäläiset tavat tulivat vähitellen tutuiksi.

– Venäläiset pitivät siitä, että heidän kanssaan viettää aikaa illallisilla. Puheet ja maljojen nostelu olivat luonnollinen asia.

Brunila arvelee, että hänelle kertyneellä venäjäosaamisella ei tulevaisuudessa enää ole käyttöä.

– Uskon, että niin siinä käy. Hankala kuvitella, että tilanne normalisoituisi lähivuosina. On myös mahdollista, että toimintakulttuuri Venäjällä muuttuu, joten kontaktini ja osaamiseni eivät jatkossa enää ole ajantasalla.

Kaikkea hyvää kaikesta huolimatta

Olli-Pekka Brunilan mukaan kansainvälistä tutkimusyhteistyötä etsitään Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa nyt uudesta suunnasta, kuten Itämeren maista ja muualta EU:sta. Työsarkaa on esimerkiksi meriliikenteen päästöjen vähentämisessä.

Tekemistä hänellä riittää myös henkilökohtaisella tasolla. Väitöskirja Turun yliopistolle on tekeillä.

– Tutkin miten digitalisaatiolla ja kestävällä kehityksellä voidaan auttaa satamia ilmastotavoitteissa, ja samalla pysyä kilpailukykyisenä.

Mutta palataan vielä hetkeksi taakse jääneeseen yhteistyöhön venäläisten kanssa. Yksi projekteista päättyi viimeiseen yhteydenpitoon kesäkuun puolivälissä.

Mitkä olivat silloin tunnelmat?

– Toivotimme puolin ja toisin kaikkea hyvää koronasta ja Ukrainan tilanteesta huolimatta, sanoo Olli-Pekka Brunila.

Yle seuraa Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, ja sen vaikutuksia jatkuvasti. Lue ne tästä artikkelista.

Kreikka vaatii Parthenonin temppelin veistosten pysyvää jälleenyhdistämistä Ateenan Akropolis-museoon.

Maanantai-iltana Akropolis-kukkulan juurella järjestetään suuri tukikonsertti asian puolesta. Mukana on suomalaisyhtye The Rasmus.

Kokosimme yhdeksän kysymystä ja vastausta veistoskiistasta.

1. Mistä syystä British Museum ei ole neuvotellut veistosten palauttamisesta?

Museo väittää, että Parthenonin veistoskoristelu on hankittu laillisesti.

Se vetoaa myös museolakiin, jota pitäisi muuttaa veistosten luovuttamiseksi. Britannian hallituksen mukaaan lakia ei aiota muuttaa.

British Museum ilmoittaa vaalivansa koko maailman kulttuuriperintöä, josta juuri Parthenonin veistoksilla on huomattava osuus.

Museota huolettaa, että kun keskustelu sivistysperinnön palauttamisesta alkuperäispaikalleen on viime vuosina voimistunut, muut maat voisivat seurata Kreikan vaatimuksen esimerkkiä.

2. Miksi veistosten jälleenyhdistäminen on kreikkalaisille niin tärkeää?

Parthenonin veistoskoristelu on tarkoitettu yhtenäiseksi taideteokseksi ja se luo kokonaiskuvan historiasta vain alkuperäispaikallaan.

Kreikka korostaa, että se ei vaadi takaisin muuta antiikin esineistöään. Ainoastaan Parthenonin veistokset, jotka kuuluvat monumenttiin.

Kreikan toiveena on, että kaikki olemassa olevat veistokset saadaan yhdistettyä Akropolis-museoon. Vuonna 2009 avattu museo on rakennettu tätä tarkoitusta varten.

3. Mikä Parthenon-temppeli on?

Parthenon on Ateenan suojelusjumalatar Pallas Athenelle omistettu rakennus Akropoliin korkeimmalla kohdalla.

Vuonna 438 eaa. valmistuneessa temppelissä oli veistoskoristelu, muun muassa 160 metriä pitkä ja metrin korkuinen friisi, jossa on kuvattuna ateenalaisten suuri Panathenaia-juhlakulkue. Koristeluun kuului lisäksi päätykolmioveistoksia ja metooppilaattoja, joissa oli reliefikoristelu.

4. Mitä veistoskoristelulle tapahtui?

Temppeli koki pahan tuhon vuonna 1687, kun rakennuksessa ollut turkkilaisten ruutivarasto räjähti ja katto sekä suuri osa seinistä romahti.

1800-luvun alussa, kun Kreikka oli osa Ottomaanien valtakuntaa, Britannian Konstantinopolin-suurlähettiläs lordi Elgin sai luvan tehdä Akropoliilla tutkimuksia.

Valtuus ei käsittänyt rakennusten vaurioittamista tai veistosten irrottamista. Elginin työryhmä irrotti silti veistoksia ja pilkkoi niitä osiin. Yli puolet säilyneestä veistoskoristelusta rahdattiin Lontooseen. Osa marmoreilla lastatuista laivoista upposi matkalla eikä rahtiluetteloita ole löytynyt.

Parthenonin kuvakoristelun pienempiä osia on päätynyt myös muihin eurooppalaisiin museoihin ryövääjien mukana.

5. Onko veistoskiistassa virallisia välittäjiä?

Kyllä, YK:n tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco yrittää saada valtioita saman neuvottelupöydän ääreen.

Unescon ICPRCP-komitea pyrkii edistämään valtioiden välistä yhteistyötä esinepalautusten toteutumiseksi. Komitea käsittelee Parthenonin veistoksia valtioiden välisenä kysymyksenä, eikä museoiden välisenä kuten British Museum haluaisi.

Unescolle on tärkeää ratkaista myös kysymyksen moraalinen ulottuvuus. Se, onko oikein että yhteenkuuluvat kulttuuriaarteet ovat palasina Ateenassa ja Lontoossa.

6. Mitkä ovat Kreikan valtit kiistassa?

Parthenonin marmorit ovat kansainvälisesti tunnetuin kulttuuriperintökysymys.

Unesco ei aio poistaa asiaa listaltaan, ennen kuin kysymys on ratkaistu. Lisäksi veistoksissa ateenalainen demokratia kuvailee ideologiaansa. Veistosten jälleenyhdistäminen olisi maailman nykytilanteessa demokratian vahvistamista kunnioittava ele Britannian hallitukselta.

Britannian valtalehdet, osa kansanedustajista ja enemmistö tavallisista briteistä kannattavat veistosten jälleenyhdistämistä. Tästä kertoo esimerkiksi British Museumissa järjestetty mielenilmaus.

Kreikka korostaa, että Elginillä ei ollut veistosten vientiin virallista päätöstä. Tämä on käynyt ilmi Ottomaanien arkistoista.

Lue lisää: Parisataavuotisessa kiistassa Parthenonin marmoriveistosten palauttamisesta merkittävä käänne – Akropoliin museo: "Veistosten Britanniaan viemiseen ei ollut virallista lupaa"

7. Olisiko veistosten Ateenaan lainaaminen kompromissiratkaisu?

British Museum on avoin lainaamiselle, Kreikka ei.

Museon puheenjohtaja George Osborne ehdotti tässä kuussa veistosten ”jakamista”, mikä on tulkittu lainaamiseksi. Esimerkiksi yksi Parthenonin veistoksista on käynyt lainassa Pietarin Eremitaasi-museossa vuonna 2014.

Kreikalle veistosten jakaminen ei ole ratkaisu. Teosten lainasta palauttaminen olisi kuin Kreikka hyväksyisi British Museumin omistusoikeuden.

8. Voiko Italiasta juuri palautettu pieni Parthenonin friisin kappale näyttää esimerkkiä?

Näin Kreikka ainakin toivoo.

Akropolis-museo sai äskettäin takaisin fragmentin, joka oli päätynyt museoon Palermossa. Kappaleen jälleenyhdistämistä pidetään tärkeänä, koska se on ensimmäinen valtioiden välinen palautus ja onnistui Sisilian aluehallinnon ja Kreikan hallituksen yhteistyöllä.

Myös saksalainen Heidelbergin yliopisto on lahjoittanut aiemmin Akropolis-museolle kokoelmastaan pienen kappaleen friisiä.

9. Mikä merkitys maanantai-illan Rock the Parthenon-konsertilla on?

Tapahtuman avulla yritetään välittää suurelle yleisölle tietoa asiasta.

The Rasmus-yhtyeen mukaan eri kulttuurin alat voivat tehdä luontevasti yhteistyötä sivistysperinnön säilymisen tukemiseksi.

Suomalaisbändin lisäksi kuuluisan Herodes Atticuksen teatterin lavalle nousevat muun muassa Alice Cooper ja Bonnie Tyler. Konsertin keulahahmona toimii yhdysvaltalainen säveltäjä ja tuottaja Desmond Child, jonka kanssa The Rasmus on tehnyt jo aiemmin yhteistyötä.

Osa konserttituloista ohjataan Akropolis-museolle.

Lue myös:Parthenonin marmoriveistokset vaihtavat paikkaa British Museumissa – veistoksiin kosketaan ensi kertaa sitten vuoden 1962

Belgian kuningas ei pyytänyt kongolaisilta anteeksi siirtomaa-ajan hirmutekoja – "Pelkät pahoittelut eivät riitä"

Museot ja keräilijät joutuvat yhä useammin pohtimaan kokoelmiensa alkuperää

Kansalaisaloitteesta Suostumus 2018 aikoinaan pontta saanut seksuaalirikoslain kokonaisuudistus saa sinetin, kun se etenee eduskunnan täysistunnossa toiseen käsittelyyn maanantaina. Lain pitäisi astua voimaan vuodenvaihteessa.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) on kutsunut uudistusta historialliseksi, sillä se muuttaa ajattelutapaa. Nyt keskiössä ovat suostumus ja ihmisen itsemääräämisoikeus.

Aiemmin raiskauksen tunnusmerkit ovat täyttyneet, kun teossa on ollut mukana väkivaltaa tai väkivallan uhkaa ja uhri on ollut puolustuskyvytön. Vastedes raiskaus on tapahtunut, kun teon kohteena ollut ihminen ei ole osallistunut siihen vapaaehtoisesti.

Pienenä teknisenä yksityiskohtana mainittakoon, että lakitekstissä yleiskielistä sanaa "suostumus" ei näy, vaan määritelmä on sen sijaan "joka ei osallistu vapaaehtoisesti". Lain perusteluissa suostumusta käytetään yleisesti sen kätevyyden takia.

Seuraavassa olennaiset muutokset uudessa laissa:

1. Raiskaus

Raiskaus tarkoittaa sukupuoliyhteydessä olemista sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti. Eli suomeksi uhrin suostumusta ei ole. Raiskaussäännöksen soveltamisala laajenee nykyisestä tekoihin, joissa toista ei ole varsinaisesti pakotettu sukupuoliyhteyteen esimerkiksi väkivallalla tai uhkauksella.

Uudessa laissa mainitaan tässä yhteydessä myös tekijän valta-asema uhriin nähden. Uhri ei valta-asemasuhteen takia ole välttämättä kyennyt ilmaisemaan tahtoaan.

Sama ajatus on kirjattu myös seksuaalista kajoamista koskevaan pykälään. Kajoamisella tarkoitetaan koskettelemista tai muuta seksuaalista tekoa, joka ei ole ensimmäisen pykälän tarkoittama raiskaus, mutta johon ei myöskään ole suostumusta.

2. Seksuaalinen hyväksikäyttö

Enää ei edellytetä taivuttamista, vaan tunnusmerkistö täyttyy tekijän muunkinlaisella aktiivisella toiminnalla, jolla hän saa asemaansa hyväksikäyttäen heikomman osapuolen sukupuoliyhteyteen tai muuhun seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon.

Eli kyse on valta-aseman väärinkäytöstä esimerkiksi henkilöön, joka on hoidettavana sairaalassa tai muussa laitoksessa ja jonka mahdollisuus muodostaa tai ilmaista tahtoaan on sairauden, vammaisuuden tai muun heikkoudentilan vuoksi heikentynyt.

Lisäksi sääntely laajenee koskemaan tekoja, jotka kohdistuvat alle 18-vuotiaisiin henkilöihin työsuhteessa ja vapaa-ajan harrastuksissa.

3. Seksuaalinen ahdistelu

Voimassa oleva säännös kattaa koskettelemalla tehdyt teot. Jatkossa ahdisteluksi katsotaan koskettelun lisäksi myös sanailut, viestittelyt, kuvien lähettämiset, itsensä paljastamiset tai muut seksuaaliset teot. Niiden tulee olla sellaisia, jotka voivat loukata kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

4. Seksuaalisen kuvan levittäminen ilman lupaa

Myös seksuaalisen kuvan tai videon laajalle piirille lähettäminen eli levittäminen ilman kohteen suostumusta on uuden lain mukaan rangaistavaa. Tässäkin ideana on, että teko loukkaa olennaisesti seksuaalista itsemääräämisoikeutta

5. Lapsenraiskaus

Lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevat rangaistussäännökset määritellään siten, ettei rangaistavuuden edellytyksenä ole vapaaehtoisuuden puuttuminen. Katsotaan, että lapsi ei kykene antamaan pätevää suostumusta seksuaaliseen kanssakäyntiin aikuisen kanssa.

Siten alle 16-vuotiaaseen lapseen kohdistuvaa sukupuoliyhteyttä pidetään jo sellaisenaan lähtökohtaisesti raiskausrikoksena. Termi on lapsenraiskaus. Tähän asti vastaavia tapauksia on käsitelty lapsen hyväksikäyttönä.

Nuorten keskinäinen kanssakäyminen, jossa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ei loukata ei edelleenkään ole rikos.

6. Lapsipornon levittämisen kieltäminen

Lapsipornon hallussapito ja levittäminen määritellään aiempaa tarkemmin. Uudessa laissa rangaistaviksi määritellään lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittäminen ja törkeä lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittäminen. Myös tällaisen kuvamateriaalin hallussapito on rangaistavaa. Lapseksi tulkitaan kaikki alle 18-vuotiaat.

Nykylaissa rangaistavaa on ollut lasten houkutteleminen sukupuolisiveellisyyttä loukkaaviin kuviin ja tallenteisiin. Lisäksi nykylaissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan, lasta koskevan esityksen seuraaminen on rangaistavaa. Nämä kohdat ovat myös uudessa laissa.

7. Rangaistusasteikko kovenee

Sekä aikuisiin että 16 vuotta täyttäneisiin kohdistuneiden seksuaalirikosten rangaistusasteikot ankaroituvat uudessa laissa. Raiskauksen perusmuodon rangaistusasteikko säilyy nykyisellään, mutta säännöksen tunnusmerkistön muutoksen myötä sen soveltamisala laajenee.

Moniin nykyisin seksuaalisena hyväksikäyttönä rangaistaviin tekomuotoihin sovelletaan jatkossa raiskaussäännöstä. Raiskauksen rangaistusasteikko on 1–6 vuotta vankeutta eikä siinä tunneta ns. lievää muotoa.

Asteikko on herättänyt arvostelua. Hallituksen lakiesitykseen tehdyssä vastalauseessa haluttiin raiskauksen vähimmäirangaistuksen nostamista kahteen vuoteen, jolloin raiskausrangaistus olisi aina tiennyt ehdotonta vankeutta. Nyt voi selvitä vielä ehdollisella.

Seksuaalista kajoamista koskeva rangaistusasteikko (vankeutta 4 kuukautta—4 vuotta) on ankarampi kuin aiemman – ja nyt korvattavan – seksuaaliseen tekoon pakottamista koskevan säännöksen rangaistusasteikko (sakkoa tai vankeutta enintään 3 vuotta).

Seksuaalisen ahdistelun rangaistusasteikko säilyyi nykyisellään. Rikoksen soveltamisala kuitenkin laajenee huomattavasti, kun rangaistavuus ei enää rajoitu koskettelutekoihin.

Lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista säädetyt rangaistukset ankaroituvat tuntuvasti.

_Lähteet: Hallituksen esitys eduskunnalle seksuaalirikoksia koskevaksi lainsäädännöksi, eduskunnan lakivaliokunnan mietintö, rikoslain 20 luku seksuaalirikoksista, Finlex_

Helsinki Priden järjestäminen jatkuu normaalisti, kertoo Helsinki Pride -yhteisön puheenjohtaja Panu Mäenpää Ylen aamussa. Turvallisuussuunnitelmia aletaan käydä maanantaina läpi viranomaisten kanssa.

Mäenpää kertoo järjestäjien ja henkilökunnan keskustelleen asiasta lauantaiaamuna Oslon keskustassa juhannusyönä tapahtuneen hyökkäyksen jälkeen. Homobaarin lähellä tapahtuneessa ampumisessa kuoli kaksi ihmistä ja 21 haavoittui.

Oslon Pride perui lauantaille suunnitellun pride-paraatin tapahtuman johdosta. Mäenpää kertoo Helsinki Priden järjestäjien pitäneen järjestelyiden jatkamista tärkeänä.

– Jos me nyt lähdemme perumaan, niin annamme vallan sille vihalle, jonka osoitus tämä terroriteko oli. Sen takia koettiin, että nyt jos koskaan on tärkeää, että meidän ääni kuuluu ja lujaa, hän sanoo.

Somevaikuttaja ja transaktivisti Mona Bling pitää Priden merkitystä edelleen tärkeänä sateenkaarivähemmistöön kuuluville. Oslon tapahtumat ja Yhdysvaltain aborttioikeuden kumoaminen ovat hänestä esimerkkejä yhdenvertaisuustyön tarpeellisuudesta.

– On paljon ihmisiä, jotka tekevät paljon töitä sen eteen, että nämä oikeudet lähtisivät vähemmistöiltä ja naisilta pois. Meidän pitää yhteiskuntana tehdä töitä sen eteen, että nämä yhdenvertaiset oikeudet säilyvät.

THL:n vuoden 2019 kouluterveyskyselyn mukaan 11 prosenttia sukupuoli -ja seitsemän prosenttia seksuaalivähemmistöön kuuluvista nuorista joutuu koulukiusatuiksi viikoittain. Yli kolmasosa samoista ryhmistä kokee fyysisen väkivallan uhkaa kouluympäristössä ja muualla elämässä. Nämä asenteet heijastuvat myös aikuiselämään, Mäenpää sanoo.

– Euroopan Unionin perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan ainoastaan kahdeksan prosenttia työikäisistä on työelämässä ulkona kaapista. Se pelko tulee jo nuoruudessa ja lapsuudessa hyvin vahvana, että ei saa olla, mitä oikeasti on.

Oikeusministeriön yhdenvertaisuuteen perehtyneen erikoisasiantuntija Katri Leikaksen mukaan viime kädessä on kyse kuulumisen ja yhteiskuntaan sopimisen tunteesta. Vähemmistöstressi, eli pelkkä erilaisuuden tunne ja vähemmistöryhmään kuuluminen voi aiheuttaa terveysongelmia. Mielenterveyspalveluihin tulisi olla enemmän resursseja, Bling lisää.

– Se, että koet vähemmistöstressiä ja syrjintää koko elämän, on tosi kuormittavaa. Se tuntuu jo niin normaalilta, kun sitä tulee koko ajan, niin siihen tarvitsisi ehdottomasti apua, Bling kertoo.

Voit keskustella aiheesta 28.6. kello 23:een saakka.

Lue myös:

Vähemmistöstressi sai Omppu Koivun pukeutumaan "aikuisen kokoiseksi taaperoksi" – tästä on kyse vähemmistöjen terveyttä heikentävässä ilmiössä

Kun Samuli Harju ilmestyi Helsingistä kotiin pupuna, pihalla oli hiljaisuus – sitten naapuri kysyi, mites meni tissibileet: "Moni on kaapissa"

Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo: "Homovitsit eivät kuulu työpaikalle"

Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa opiskelee tällä hetkellä lähihoitajaksi 50 kenialaista. Poikkeavaa on, että heidän opintojaan ei rahoita Suomen valtio vaan kenialaiset maakunnat.

Kyseessä on tilauskoulutus.

– Opiskelijavalinnat tehtiin pääsykokeiden kautta, ja noin kymmenen prosenttia hakijoista valikoitui, rehtori Teppo Tapani kertoo.

Toinen erikoisuus on se, että maksajasta huolimatta toiveena on, että osa kenialaisista jäisi valmistuttuaan Suomeen paikkaamaan hoitajavajetta.

– Se, että osa jää tänne, tarkoittaa kuitenkin sitä, että he lähettävät sitten rahaa sukulaisilleen Keniaan. Eli yhteiskunnallisesti hyöty on suuri ja pienelläkin rahapotilla on iso merkitys.

Rehtorin mukaan sekä suomalaisilla että kenialaisilla on toiveena saada hoitajia sekä Suomeen että Keniaan.

Suomea ja englantia

Lähihoitajaopinnot kestävät kaksi vuotta.

Opetus tapahtuu aluksi englanniksi, mutta suomen kielen opinnot kulkevat rinnalla ja lisääntyvät opintojen edetessä. Tutkinto on suomenkielinen.

– Kun on riittävästi motivaatiota, se ei ole vaikeaa, toteaa lähihoitajaopiskelija Kemboi Januarius suomen kielen opiskelusta.

Opiskelukaveri Cynthia Chelagat on samaa mieltä.

– Suomi on kiva maa, kaikki ihmiset täällä ovat kivoja, ja minä tykkään olla täällä, hän kertoo suomeksi.

Molemmat ovat opiskelleet Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa viime syksystä saakka. Januariuksen suunnitelma oli muuttaa pois kotimaastaan, ja Suomi valikoitui hyvän koulutuksen vuoksi. Aikooko hän palata vai jäädä valmistumisensa jälkeen?

– Olen miettinyt sitä. Jos saan tilaisuuden jäädä, jään ehkä loppuelämäkseni, Januarius miettii.

Kotoutuminen vaatii kiinnittymistä

Koulutuspäällikkö Kati Aimosen mukaan moni harkitsee Suomeen jäämistä, mutta sen toteutuminen vaatii muutakin kuin valmistumisen ammattiin. Aimosen mukaan kotoutuminen Suomeen ja Tampereelle onnistuu, jos kenialaiset kokevat olevansa tervetulleita.

– Siinä on meillä kaikilla työsarkaa, että he kiinnittyvät Suomeen ja Tampereelle ja löytävät elämisen ja olemisen ilon täältä, Aimonen pohtii.

– He ovat todella motivoituneita. Suomen kielen sanoja kuuluu sieltä täältä kun tuolla joukossa kulkee, kehuu kouluttaja Kaisa Satamo.

Millaisia ajatuksia artikkeli herätti? Voit keskustella aiheesta tiistai-iltaan klo 23 saakka.

Mediatietojen mukaan Venäjä ei saanut maksettua 100 miljoonan dollarin korkoerää määräaikaan mennessä. Venäjän valtionlainojen eräpäivä oli sunnuntaina.

Suomen Pankki ei ole saanut asiasta virallista tietoa, mutta muun muassa uutistoimisto Reutersin mukaan Venäjän maksukyvyttömyys näytti ilmeiseltä maanantaina. Myös BBC uutisoi velan laiminlyönnistä.

Varsinaisesti kyse ei ole maksuhaluttomuudesta tai maksukyvyttömyydestä vaan kansainvälisten pakotteiden vuoksi Venäjä ei käytännössä pysty maksamaan velkaansa. BBC:n mukaan Venäjä on toimittanut rahat Euroclearille, jotta pankki voisi toimittaa ne edelleen velkojille. Rahat ovat kuitenkin jumissa pakotteiden vuoksi.

Venäjä on sanonut, että länsimaiden asettamat pakotteet estävät sitä hoitamasta lainan korkojen ja lyhennysten maksuja. Valtiovarainministeri Anton Siluanovin mukaan Venäjää yritetään ajaa "keinotekoiseen maksukyvyttömyyteen".

Vanhempi ekonomisti Heli Simola Suomen Pankin nousevien talouksien tutkimuslaitoksesta (BOFIT) arvioi, että suorat taloudelliset seuraukset maksukyvyttömyydestä Venäjälle ovat vähäiset, koska Venäjä on jo irroitettu kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta.

Simolan mukaan se voi kuitenkin vaikuttaa Venäjän mahdollisuuksiin saada rahoitusta tulevaisuudessa.

– Se voi vaikeuttaa lainan saantia ja nostaa sen hintaa merkittävästi joskus myöhemmässä vaiheessa, jos tavoitteena on palata rahoitusmarkkinoille.

Simola arvioi, että maksukyvyttömyydellä on suuri symbolinen merkitys Venäjälle, sillä Venäjä ei ole jättänyt velkojaan maksamatta vuoden 1998 jälkeen.

– Se on Venäjälle arvovaltatappio, koska he ovat olleet tarkkoja ulkomaisten velkojen maksussa. Toinen on se, että tavalliset venäläiset yhdistävät maksukyvyttömyyden vuoden 1998 kriisiin.

Venäjän valtionlainoja on sijoittajilla ympäri maailmaa. Suomalaisilla rahoituslaitoksilla ei ole merkittäviä saatavia Venäjältä.