Kuurot ovat joskus joutuneet jättämään verenluovutuksen väliin, kun heillä ei ole ollut mukanaan tulkkia. Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun lääkäri Johanna Castrén sanoo, että tulkinkäyttö ei ole pakollista.
- Jos asiakas pystyy lukemaan huulilta ja kommunikoimaan puhumalla, tulkkia ei välttämättä tarvita. Jos näin ei ole, tarvitaan tilanteeseen tulkki.
Kirjoittamalla keskustelu ei sen sijaan onnistu, koska luovutustilanteessa on hankala kirjoittaa. Castrén korostaa, että sujuvalla viestinnällä halutaan varmistaa sekä asiakkaan että luovutetun veren turvallisuus.
- Jos hoitajan pitää esimerkiksi muuttaa neulan asentoa, hänellä pitää olla jokin tapa kertoa siitä asiakkaalle. Samoin hoitajan pitää ymmärtää, mitä luovuttaja hänelle sanoo.
Veripalvelun viralliset kielet ovat suomi, ruotsi ja englanti. Verenluovutuksessa tulkkia voivat käyttää vain kuurot.
Verenluovutusta säädellään tiukoilla kriteereillä. Jokainen verenluovuttaja täyttää tarkan kyselyn, jossa selvitetään esimerkiksi sairauksia, lääkkeiden käyttöä sekä seksielämään liittyviä asioita. Juuri intiimien kysymysten vuoksi tulkkina ei saa olla omainen. Tällä halutaan varmistaa se, että jokainen luovuttaja voi keskustella asioista hoitajan kanssa täysin vapaasti.
Johanna Castrén korostaa, että päätös verenluovutuksesta tehdään jokaisen verenluovuttajan kohdalla erikseen. Noin joka kymmenes verenluovuttajaksi tarjoutuva ei saa luovuttaa verta. Usein este on väliaikainen, kuten flunssa tai liian alhainen hemoglobiini.
Nyt sopivuuden verenluovuttajaksi voi testata myös internetissä SPR:n Veripalvelun verkkosivulla.